Se on kevättä rinnassa. Vaikeuksia pysyä pöksyissä. Haluisin vaan hulluna juosta ja tuuletella menemään tuolla pihalla. Koirienkin liikettä näyttää ohjaavan parhaimmat jäniksen papana-apajat. Jännä tämä kevät, on se jännäää...
Pitkäperjantai tuntui pitkältä vain yhden 35 minuuttisen osalta, muuten oli mielenkiintoinen päivä kennelpiirillä. Vappu tuli pitämään psyykkausseminaaria. Kuinka pitää pää kasassa koiraurheilussa? Paljon tuttua ja jo ennalta pohdittua asiaa, mutta jostain syystä sain uudenlaista varmuutta kisavalmistautumiseen. En tiedä, onko nää vaan vaalipuheita - huomennahan se nähdään käytännössä. Mielikuvaharjoittelua ja keskittymistä olennaiseen.
Se 35 minuutin Via Dolorosa johtui rentoutumisharjoituksesta, joiden kanssa mulla on ollut menneisyydessäkin ongelmaa. Matala verenpaine ei ole hyvä yhdistelmä rentoutumisen kanssa, kun sydän lähtee tekemään niin hulluna töitä ja silti tuntuu ettei happi riitä keuhkoihin asti. Eli no worries, kaverit ;) Joogaa ovat suositelleet, mutta mistä mulla on aikaa sellaseen! Onkohan olemassa koirajoogaa?
Kuvakertomus viikon takaiselta Kyyjärvi-Karstula-reissulta:
Kevät oli jo Keski-Suomessakin, onneksi vielä käärmeetön sellainen
Ipe on ainoa, joka on järkevä ja pitkäpinnainen lasten kanssa.
Tässä vahditaan iso-V:n (pian 4 v.) leikkiä samalla kun pikku-V (2 v.) vahtii mun kameran linssiä (tuo heiluva haamusormi tuossa Ipen päällä ;)
pikku-V halusi, että Ipekin kuulee parhaimmat soundit <3
Neljävuotias + painepesuri + vettä paimentava Ip = ...
Fanni sai maistaa omaa lääkettää. Se kun on silakkana aina joka paikassa - kuten Ritan häkissä.
Me treenattiin tokoakin siellä maalla -> VIDEO.