Isla kävi aamulla fysioterapiassa. Ravissa keventää oikeaa etusta, laukassa viimeinen takaisten taivutus jää tekemättä. Syykin selvisi varsin ongelmitta. Lapojen kohdalta rintaranka jumissa, "tokoniska" ja SI-nivel lantiossa ihan lukossa. Tuo takapää oli siis se pahin ja Ipen krooninen ongelma. Aavistuksen pihdit kintut ahdistaa takaliikkeet, joka köyristää lannerangan. Sad but true. Ulkoreisiin pitäisi saada potkua, jotta jalkojen asento paranisi ja liike pysyisi parempana. Kun liike pysyy hyvänä, niin ei vedä lantiota jumiin. Toimintaohjeet on selvät jatkon kannalta.

Laseria sai lantioon ja rintarankaan, laserointi oli Ipen mielestä mukavaa - silmät muljus päässä nautinnosta. Muussa käsittelyssä ei jäänyt epäselväksi, että on kipeä koska monenmoisia sijaistoiminta nähtiin. Välillä se piti ihan hentoa vihellystä ja tuijotti tyhjään. Loppupäivä pidetään täyslevossa, oli kuulemma sen verran ronskia käsittelyä että voi olla kipeänä. Huominenkin vielä huilataan ja lauantaina saa jo lähtee touhuilemaan. Lepopäivä kruunattiin raakaluilla.

Alkuviikosta saatiin mukavaa puuhastelua, kun käytiin katsomassa yhtä ylisöpöä Itävallan tuontipentua. Milo (blogi) oli niin reipas ja toimelias pieni poika. Melkeen tuli pentukuume. Melkeen.

Siskokset Isla ja Raita kaahotteli omiaan ja Milo yritti pysyä mukana

Kunhan se tuosta vähän kasvaa, niin on neidit vielä pulassa

Eilisissä valkkutreeneistä oli kyllä mielenhuolto kaukana, kun tehtiin tekniikkaa. Kuinka voi perättäiset takaaleikkaukset tai persjätöt tai valssit tai...olla niin vaikeita! Islalla oli hyvä draivi ja meininkiä koko ajan, varmaan osin siitäkin syystä se käteen tuleminen oli taas vähän hakusessa. Päällejuoksut sentään saatiin vihdoin toimimaan ja kabai-sokkarit (ristin ne blindeiksi aka. "blaindit") meni ihmeen kivuttomasti. Tuntuivat jopa hyviltä. Mutta saatiimpahan taas pitkästi lisää asioita treenilistalle.