Synttäriloma Helsingissä ei alkanut ihan parhaalla mahdollisella tavalla, kun sain perjantaina eläinlääkäriltämme puhelun Unnan sappirasitustestistä. Tulokset osoittivat, että kyseessä saattaa hyvinkin olla maksashuntti. Epileptiset kohtaukset voivat johtua shuntista, pieni koko ja ajoittainen huono ruokahalu puoltaa diagnoosia. Varmuus saadaan vasta mahdollisesti ultraamalla tai viimeistään leikkauspöydällä. Ruoka vaihdettiin saman tien maksaongelmaisen ruokavalioon - luojan kiitos tuo tirriäinen tykkää uudesta sapuskastaan! Asia on leijunut vähän tyhjän päällä tämän viikon, kun eläinlääkäri jäi puhelun jälkeen talvilomalle täksi viikoksi ja puhelu YES:ille ei tehnyt hullua hurskaammaksi. Pääsen palaamaan asiaan eläinlääkärimme kanssa vasta viikon päästä ja sitä ennen yritän saada yhteyden YES:in lääkäriin, joka shunttileikkaukset pääsääntöisesti hoitaa. Eli nyt vaan odotellaan. Olen yrittänyt pysyä maltillisena googlettamisen suhteen, kun huomaa aika pian että tieto lisää tuskaa. Täytyy odottaa rauhassa, että päästään taas lääkäreiden puheille ja saadaan joku suunta jatkotoimenpiteille.
Vaikka tällainen epätietoisuus varjostaa omaa mieltä, niin Unna on onneksi yhtä iloinen ja leikkisä kuin aina ennenkin. Se on kyllä sellanen sissi, että minkä se on fysiikassa hävinnyt, niin se ottaa tuplasti henkisessä taistossa takaisin! <3

Asioilla on tapana järjestyä. Kuten sillä, että talvinen kylmyys ja pimeys alkoi käydä jo tämän talvenlapsen niskan päälle. Niin vaan se aurinko paistaa joka päivä yhä pidempään ja lämpötilat pyörii jo alle -10 pakkasasteen. Ihanaa kun tulee kevät!