Tänään oli Takujen kisat demarilla, jossa Ipellä oli kaksi agirataa ohjelmistossa. Mulla oli hektinen loppuviikko vienyt ilmesesti mehut pois, koska en meinnut millään saada hyvää kisafiilistä päälle. Ja sehän sitten näkyi radalla. Ipellä ihan hyvä fiilis ja meininki, mutta kun kartturi on kahvilla niin minkäs teet.

Ipe väsyneenä kisojen jälkeen

Ekalla radalla oli ilkee keppikulma, jonka yritin pedata lähettämällä hypyn takaa sen itse hakemaan keppejä, mutta jouduin aika tiukasti valssaamaan toka edellisen hypyn taakse ja rima tuli alas. Lopussa rallateltiin vaan menemään ja en ottanut viimeisestä putkesta tarpeeksi tiukasti haltuun, joten Isla juoksi viimeisen esteen ohi pongattuaan oman hihnansa sieltä kentän laidalta. Se lähti sitten omatoimisesti palkkaamaan itseään, mutta tunnollisena työskentelijä neiti palasi kuitenkin radalle suorittamaan viimeisen hypyn - remmi suussa! Hämmästyin kun tuloslistassa oli 15 eikä odotettavasti HYLsyä. Jalonen perusteli tuomionsa sillä, että oli kuulemma ratahenkilön vika jättää remmi niin tyrkylle, jonka vuoksi tää remmiepisodi oli vaan kielto ja 5 (remmi veti riman tietysti alas).

Toisella radalla oli pari ikävää linjaa, jotka onnistui kyllä varsin mallikkaasti pissimään kintuilleni. Alun putki-muuri-kepit oli murheenkryyni jo tutustumisessa. Todennäköisesti olisin reilannut sen paremmin, jos olisin tohtinut vaan jäädä linjaamaan muurin taakse tien kepeille ja takaaleikata kepeillä. Mutta ei. Tein sitten sellasen maailman myöhäisimmän valssin ja töks. Keppien jälkeinen valssi ja siitä suora käskytys A:lle oli varmaan radan ainoa plussa. Aaan jälkeen pääsi vähän mieli lipsumaan ja niin sitä mentiin. Isla kävi mm. haistelemassa ratatyöntekijän eväät ennen keinua.
Sellaset kisat.

Oli onni, etten ilmoittanut Fannia kisoihin, koska kisat käytiin kahdella radalla yhtäaikaa. Olis ollut melkosta sukkulointia minien ja maksien välillä ja keskittyminen ei olisi ollut senkään vertaa hanskassa. Pikkumusta oli kyllä ihan lähdössä aamulla mukaan kun huomasi, että nyt on kysessä jotkut muutkin kun perustreenit. Korvaukseksi käytiin päivällä keväinen lenkki koko poppoon voimin. Fanni ja Frida oli ensimmäistä kertaa ilman takkia ulkoilemassa sitten marraskuun. Siinä vähän hippulat vinku kun Fanni kaahotti onnesta soikeana menemään.

Oon pari kertaa ihmetellyt miten villatuppoja irtoaa lampaankarvamatosta, mutta sekin selvisi tänään. Sain ketaleet kiinni itseteosta kun Pinky and the Brain oli maton kimpussa.

Vaikka Unnasta on viime aikoina kirjoiteltu blogin puolella oikeastaan vain ikäviä uutisia, niin älkää suotta huolestuko. Tirriäinen on ihan yhtä iloinen ja reipas itsensä kuin aina ennenkin - ellei jopa reippaampi...