1295261641_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Eilen oli oman seuran kisat SDP-hallilla, jossa sekä Islalla että Fannilla kaksi starttia. Ipen kanssa aloiteltiin yhdeksän jälkeen aamulla, kun vuorossa oli Leena Rantamäki-Pitkäsen helppo ja jouheva agilityrata. Mulla oli vähän agilitymasennusta loppuviikosta sattuneista syistä ja olin valmiiksi ihan rikki, että jos en saa jännitystäni kuriin ja koko kisat menee ihan penkin alle, niin homma loppuu siihen. Mutta olen mää kai jotain oppinut ja saanut edistystä omaan mentaalipuoleeni, sillä ekalle radalle lähdettiin aika rouheasti ja jo parin esteen jälkeen tuntui, että nyt sitten mennään eikä meinata! Ja mehän mentiin. Tehtiin (lyhyen) kisahistoriamme paras rata, ehdottomasti! Luokkavoitto ja SERTi ei sitten kelvannut vielä tältä radalta, vaan Isla pudotti toisiksi viimeisen riman. (Hidastettuna katsottuna pieni epävarmuuden siemen näkyy 2. viimeisellä laukka-askeleella ennen hyppyä ja ottaakin vielä yhden laukan ja rytmi kärsii.) Puomi on vieläkin hidas, siitä sais helposti sekunnin jos toisenkin nipistettyä pois. Kokonaisuudessaan oli kuitenkin meille ennennäkemätön raivorata ja kyllä se näkyi vauhdissakin (puomia lukuunottamatta), etenemä oli reilusti yli 4 m/s, hävittiin alle 2 kymmenystä radan nopeimmalle. Vitosella tultiin 4. sijalle.

Toiselle radalle päätin lähteä hakemaan vähän harmoonisempaa mielentilaa ja ottaa rennommin ja varmemmin. Suht rullaavasti mentiin, ei semmosella palolla kun ekalla radalla, mutta ihan kivalta tämäkin tuntui. Vauhti tippui johonkin 3,9m/s luokkaa, keinu oli tällä kertaa vaivalloinen (taisin käskyttää vähän turhan napakasti ekalla radalla ;). Puhtaasti rata kuitenkin läpi ja nollalla sijoituttiin 2. Eli SERT ja nousu 2. luokkaan!! Huraa!


[AGI] Isla maksi1 (nousunolla!) from Laura J. on Vimeo.

Fanni-tättärä pääsi hommiin sitten 2-luokan alettua ja alkumoodi näyttikin ihan lupaavalta. Pikkumusta oli ihan täpinöissään ja riehaantui jopa lelusta. Pienen chihuahuan päässä kun tuo vire on kuin tuuliviiri, se tulee ja menee. Radalle lähtiessä vire oli vähän siinä ja tässä, mutta kuitenkin ihan joutusasti päästiin etenemään. Olosuhteen luomat esteet sitten tyssäs meidän matkan. Keinu olikin ihan uusi ja hui kauhistus. "Hyppään pois." Takimmaisessa nurkassa oleva mutkaputki oli niin kamalan pimeä ja hui kauhistus. "Jessus, eihän täällä näe mitään, mää tuun takasin!" Sitten tunnelin päässä näkynyt valo riemastuttikin niin paljon, että kaahottaen väärään päähän putkea. HYL.

[AGI] Fanni mini2 from Laura J. on Vimeo.

Toisella radalla oli alku taas ihan lupaava ja mukavan oloinen. Sitten Fannin nenä meni päälle ja tekonurmen vastustamattomat hajut veivät mennessään. Ensin A:n takana ja sitten kesken keppien. Keinultakin tuli alas sivusta. Sellaset oli chihuahuan keimit tällä kertaa. On se aika hauska ja arvaamaton koira.

Ipen noudon pitoharjoitus alkaa tuottaa tulosta!
1295261657_img-d41d8cd98f00b204e9800998e