Lauantaina lähettiin Mapen kanssa Keravalle Even luokse yöksi. Sunnuntaina oli Hyvinkään kisat, joten otettiin vähän etumatkaa yöpymällä kasviksen luona. Kiitos Evelle vieraanvaraisuudesta, oli ihana nähdä ja rupatella pitkästä aikaa ajan kanssa. Koirilla oli hauskaa, erityisesti Herkku-serkku se jaksaa pitää vieraat aktiivisina.

Sunnuntaiaamuna lähettiin Hyvinkään koirarheilukeskusta kohti, Raidalla oli 1-luokan startit heti aamusta. Tiukasti lähdettiin hakemaan Raidalle SERTiä, mutta ensimmäiselle startille lähdettiin vähän tulisilla hiilillä, kun ei oltu hoksattu että Raita lähtee ensimmäisenä. Mappe juoksi kamalaa kyytiä hakemaan koiraa häkistä ja minä zoomailen videon kanssa radan reunassa. Katoin sivusilmällä, että sieltä ne tulee lähtöön ja tähtäsin uudestaan kameralla. Hämmästyksekseni näinkin Islan kuvaruudulla - siellä se iloisena huiskutti häntää radalla: "joko nyt on mun vuoro?" :P Kiireen vilkkaa talutin sen jollekin randomille siksi ajaksi, että sain kuvattua Raidan radan.

Meidän autolla ei ollut ihan kymppireissu tulosten valossa, mutta positiivisin mielin ajeltiin kotiin päin. Islalla oli startit vasta klo 17.20 illalla, joten oli vähän nuutunut olo kun alkoi vuoro lähestyä, mutta kyllä sitten rataantutustumisessa nousi jo adrenaliini sen verran, että olin ihan tulikuumana. Saviojan Annen radat oli kivoja, ei ollut lainkaan epätoivoinen olo radoille lähtiessä, mutta ihan ei tehty samaa rataa Ipen kanssa. Tuplahylly haettiin.  En oikein osaa sanoa mikä mätti - jännityksestä se ei sentään johtunut. Jotenkin ei ollut keskittyminen ihan 100%:sti siellä missä sen piti olla. Esimerkiksi toisella radalla käskytin koiran kepeille, vaikka keinulle oltiin menossa. Siinähän ne molemmat oli vierekkäin... Mutta tätähän tämä on, onnistumisia ja epäonnistumisia. Nälkä senkun kasvaa syödessä ja ihan toiveikkain mielin odotellaan seuraavia kisoja.

Voin varoittaa, että videossa ei ole paljon näkemistä.