Nyt kun eiliset radat on vielä elävästi mielessä, niin on raportin paikka. Videot saan verkkoon vasta tiistaina, kun palaan takaisin Tampereelle. Siihen asti nautiskellaan Karstulan talvesta:
Lauantain ohjelmassa oli 3 rataa (agix2 + hyppy) Islan kanssa ja 2 rataa Fannin kanssa. Loppujen lopuksi ohjelmaan päätyi vain Islan radat ja Fannin yksi agirata. Viimeinen agirata olisi vaatinut n. 3 tunnin odottelun iltamyöhään, koska hyppäri oli välissä, joten päätimme lähteä kotiin jo niin kovin pitkän päivän jälkeen.
Lagun puitteet olivat kyllä kertakaikkisen hienot, tilaa oli runsaasti häkeille ja yleisölle, lämmittelemään mahtui sisällä ja kentän pohja erinomainen. Ykköset tuomaroi Anders Virtanen ja kaikki kolme rataa oli todella kivoja. Ei mitään turhia tekemällä tehtyjä kikkailuja, vaan hyvät linjat ja jouheva eteneminen. Kakkosten tuomarina Henkri Luomala, jonka eka agirata ainakin oli hurjan hauskaa rullausta.
Ensimmäinen agirata oli ihan läpihuutojuttu. Tai sen piti olla. Vaikka rata oli profiililtaan helppo ja sen vuoksi ei tarvinnut jännittää, niin jännitys syntyi jostain muusta, joka tietenkin vaikutti koiraankin. Isla oli hillitty ja varovainen, uusin temppu oli nyt sitten pujottelun keskeyttäminen. On se kumma. Miten ihmeessä mää saan ulosantini, liikkumiseni ja vireystilani sellaiseksi, että se vastaa edes jollain tasolla treenitasoa? Vai mahtaako tuo koira vaan jossain vaiheessa tottua siihen, että ohjaajan jännittämisestä ei tarvitse välittää? Kepit ei tosiaan menneet loppuun millään. Ei millään. Kyllä oli vähän toivoton olo, kun kepit nyt on kuitenkin olleet sille aika selvää kauraa jo vuoden verran.
Isla agirata Seinäjoki from Laura J. on Vimeo.
Toinen rata oli hyppyrata, joka oli vähän teknisempi, mutta helppo kuitenkin siihen nähden, mitä me treenataan pääsääntöisesti. Mutta sehän levis käsiin heti kättelyssä. Yritin pitää Islaa myötäisessä hallussa, mutta se levis ja levis ja kävi hakemassa renkaan. Karvaasti palautui Samun viime treenien neivot valsseista, joita kannattaisi käyttää, ellei sen pois jättämiselle ole erityistä syytä. Räpellettiin loppuun päin aina kepeille asti, koska halusin niihin lisää tuntumaa. Koitin sitten sivuttaista irtoamista, josko mun oma painostus vieressä vaikutti siihen. Mutta ei - kesken jäivät. Otettiin alusta ja käytännössä työnsin sen väkisin viimeisenkin välin ja niin saatiin päivän ensimmäiset "onnistuneet" kepit. Radan jälkeen Mappe ja Saara annatti, että mun pitäis ohjata enemmän raivolla. Olen aika hillitty ohjauksissani yleisestikin, mutta kisoissa olen kuulemma vielä vaisumpi.
Isla hyppyrata Seinäjoki from Laura J. on Vimeo.
Viimeinen agirata oli sitten se raivon paikka ja otin ihan eri tsempin itselleni. Käskytin tiukemmin ja "riehakkaammin" ja meno tuntuikin ihan erilaiselta! No eihän se ihan toteutuksessa näkynyt, mutta silti jäi huomattavasti parempi fiilis tuon radan jälkeen. Kepit jäi TAAS kesken. Sen jälkeen hukkasinkin koiran selkäni taakse persjätössä, joten vähän jouduttiin arpomaan yhteistä päämäärää. Keinun jälkeen käskytin ilmeisesti liian tiukasti, koska Isla kielsi koko muurin ja kävi heittämässä oman lenkin takasin tullessa. Siitä loppuun päästiin jota kuinkin ehjinä. Eihän tuo videolla näytä yhtään sen kummemalta kai kun edellisetkään, mutta tekemisen meininki oli itsellä ihan eri luokkaa ja jälkifiilikset paremmat. Eli pikkusen räväkkyyttä kehiin jatkossa. Kiitos Mapelle ja Saaralle seurasta ja tsempistä!
Isla agirata Seinäjoki from Laura J. on Vimeo.
Pikkumusta sai odotella pitkän päivän ennen kun oli mini2:sten ensimmäisen radan vuoro. Fanni näytti ihan leipiintyneeltä koko päivän ja ulkonakaan ei innostunut yhtään sen enempää. Rataantustumisessa oli yhtä hymyä, kun tiesin kuinka kiva on lähteä Fannin kanssa radalle, koska ei tarvinnut jännittää yhtään. Radan profiili oli tosi kiva, ainoastaan yhteen kohtaan jouduin turvautumaan aikamoiseen vedätykseen, koska en ollut ollenkaan varma olisiko Fanni takaaleikkaus-fiiliksellä vai ei. Minejä oli aika paljon ja odottelin rauhassa vuoroni numerolappu selässä. Kävin Päiviltä kysymässä jossain vaiheessa, että eikös meidän numero oo 122? "Eiku 112." Radalla oli menossa 108 ja kahta ennen piti olla karsinassa odottamassa vuoroaan. Minä juoksin täyttä häkää toiseen päähään hallia hakemaan koiraa boksista ja kirosin mennessä, että voi perseen perse kun en kerkeä sitä viritellä. Ilmeisesti se mun kamala paniikkikiire antoi Fannillekin potkua, koska lähtöön juostessa se oli ihan tuli perseen alle minne sattuu sinkoillen. Vähän kerkesin sitä temputtaa odotuskarsinassa ja koira tuntui kovin vireältä. Ja niinhän se pieni piru olikin! Aivan ihana oli juosta sen kanssa, kun toinen oli koko pitkän päivän jälkeen niin onnellinen, että vihdoin olin HÄNEN vuoronsa, joten täältä pesee! Kepit oli hitaammat kuin normaalisti ja sen jälkeen unohdin katsoa koiraa ja se olikin jo ajautunut vinosti pystyssä olevan hypyn ohi. Ennen puomia teinkin viime hetken ratkaisun persjätön kanssa, joten Fanni oli vähällä juosta mun ohi selän takaa, mutta sain sen korjattua. Muuten oli hurjan hauskaa ja suhteellisen sujuvaa menoa.
Fanni agirata Seinäjoki from Laura J. on Vimeo.
Nyt vietetään kisataukoa vuoden loppuun ja loppiaisena voisi käydä Porissa kääntymässä Ipen kanssa. Siellä olis kolme ykkösten rataa tarjolla.
Ja Samun neuvoista puheenollen, täältä voitte käydä katsomassa edellisten treenien touhuja. Minikorkeuksilla mentiin pari päivää ennen tuota olleen osteopaatian johdosta. Kiitos Mappe videosta!
Meni jo!
Fanni voitti (häntä näkyy kuvassa), Isla ja Frida taistelee toisesta sijasta
Rinsessa
