Niin puhkikulutettu fraasi, mutta niin paikallaan. Menneet treenit on taas osoittaneet varsin selvästi sen, missä on tämän karttturin akilleen kantapää. Kun ei oo yhtään ymmärrystä tuon maksikokoisen eläimen linjoista ja tarpeista, niin siellä seistään aika lahjakkaasti tiellä joka käänteessä ja blokataan se oleellisin informaatio.
Takaakierrot on yks kirous meille. Ensinnäkin Islalla ei ole vielä niin hyvä fysiikka, että se voisi hypätä sen optimaallisesti, mutta ennen kaikkea ne on pirulaisia sen vuoksi, että en tajuu!! Oon aina väärässä paikassa. En luota ja anna tilaan, joten ryysin ja ahtaan itseni johonkin kamalan huonoon paikkaan, jolloin mistään ei tuu mitään. Tää tuli aika selkeästi huomattua Samun vetämissä valkkuryhmän treeneissä viime viikolla.

Isla treenaa from Laura J. on Vimeo.

Tämän viikon treeneissä tehtiin lyhyitä (10 estettä) pätkiä kahella yrityksellä ja sitten vaihto. Pari ekaa rataa meni ihan kivasti ja saatiin puhtaitakin ratoja tehtyjä, mutta sitten se taas kosahti. Kun seistä pönöttää koiran linjalla ja käskyttää koiraa esteelle jota se ei näe, niin koirahan keksii sitten itse mihinkä esteelle se menee. Sehän meni sitten toisiksi lähimpään putkeen ja muun muassa ulos koko radalta - kahdesti! Nooh, ansaittiin me sillä "nopein varikkokäynti"-karkki, joten ei huono.

Vielä pieni pinnistys, niin päästään Karstulaan joululomalla ja siellä ei stressata sitten mitään. Ei niin mitään. Kahtotaan, mitä tuo uusi vuosi tuo tullessaan ja otetaan rennosti. Melekonen syksy onkin ollut. Kaiken treenauksen, lisätreenauksen ja töiden lisäksi olen ollut ennenkuulumattoman ahkera opintojen kanssa. Tarkoitus olisi jatkaa kevät samalla hypellä. On mulla kyllä ollut tehokkaat cheerleaderitkin.

Fanni-työnjohtaja tarkastelee mediatekstin analyysin etenemistä