Ei pysy tän tytön pää kasassa. Viikonloppuna oltiin Laukaassa sukuloimassa ja käytiin juoksemassa kaksi starttia Ipen kanssa lauantaina JATin kisoissa. Onko aika kullannut muistot vai enkö oikeasti jännittänyt Fannin kanssa ensimmäisiä kisoja näin? Koska nyt se hepulointi tuntuu ihan pidättämättömältä. Aamusta asti on valju olo ja sama jatkuu ihan maaliviivoille asti. Rataantutustuminen on ainoa hetki kun tuntuu, että tiedän mitä olen tekemässä. Koiria ei saa doupata, mutta saaks ohjaaja vetää Valiumia?

A-kisa. Ounastelin jo rataantutustumisessa, että aika tiukasti joutuu maksikoira hakeen puomille. En ilmeisesti ollut tarpeeksi tiukka, koska Isla juoksi ylösmenon ohi ja hyppäsi sivusta juuri niin, että ei osunut kontaktille. Siihenhän se pakka levisikin. Pysähdyin kesken puomin, kun mielessä kävi sekuninsadasosan ajan ajatus, että teen TRa-moovit ja käännytän koiran takaisin koskeen ylösmenokontaktin. Mutta sitten tulin järkiini, kun mietin kuinka kokematon koira on, joten kamala temppu ohjaajalta sekoittaa pienen polon päätä moisella. Niin se pakka. Sehän oikeesti levis. Kisoissa virheet kostautuu näemmä ajatusten lagoamisella ja peli on menetetty sen jälkeen. Halusin kuitenkin jatkaa keinulle asti, koska se rämähti todella kovasti ollaakseen hiekka-alustalla. Ja Islalla on ollut tapana vetää ensimmäinen yritys lentona. Ja niin taas lennettiin. Ja hui, mikä pauke. Ipeä vähän jännitti. HYL.

B-kisa. Keinu meni paremmin, mutta ei normaalin reippaasti. Takakaarteen jälkeinen puomi vaikutti siltä, että se voi valua edeltävältä hypyltä vasemmalta puolelta ohi. Joten linjasin haltuunotolla. Ja linjasin sitten oikealta puolelta sen ohi. Olipa siinä ihan voittajafiilis! Keinuhäröilyt kummitteli edelleen takaraivossa, koska puomilla himmaili luullen sitä keinuksi. Ja taas virheestä ohjaajan aivot off-tilaan. Olin puomin jälkeen jatkamassa väärää rataa uudelle kierrokselle, kunnes viime tingassa muistin, että tää ratahan loppuikin tähän. 5 (4. sija).

[AGI] Laukaa Isla maksi1 from Laura J. on Vimeo.

Maanantaina Saaran treeneissä oli melekonen meininki. Mentiin kirjaimellisesti verenmaku suussa, koska aamulla oli yksi viisaudenhammas leikattu. Ihan tokkurassa kuussatasista ibuprofeiineista, joita olen vedellyt nyt kuin karkkia (lääkärin määräyksestä). Isla oli ihan poissaoleva ja haukkua käskytti minua. Juoksi putkista ohi, vaikka pää oli ihan tyrkyllä eikä mitään muuta parempaa ollut näkyvissä. Lopetti pujottelun kesken. Ja sitä rataa. Positiivista oli se, että keinu meni ekasta ok. Ja vuoroa odotellessa tehtiin paaaaljon keinua ja puomia vuoronperään. Ja oikein kunnolla ryhdistäydyttiin ja tehtiin hyppytekniikkattreeniä. Etäisyyden arviointia. Perussarja alle ja vika rima 35cm. Aloitettiin 10 jalasta. 17 jalan kohdalla pohdiskeli laukan ottamista ja räpelsi ekalla yrityksellä. Tokalla korjasi. Ja siitä takaisin 13 jalkaan.

Keskiviikkoa ei ollut yhtään parempi päivä. Auto sanoi "ei mitään" kun olin lähdössä treeneihin. Onneksi kerkesin Mapen ja Saaran kyytiin. Kun olin menossa rakentamaan rataan, niin Ideaparkissa alkoi ilotulitus. Nice. Islalla meni silmät vähän hedelmäpeliä kun se hapuili lähintä mahdollista varauloskäyntiä. Yritti säntäillä joka suuntaan, joten otin sen tiukasti valjaista aloilleen ja se kävi maahan. Silittelin sen päätä ja jutustelin rohkaisevasti, mutta koko koira tärisi. Jossain vaiheessa, kesken ilotulituksen, tärinä loppui ja Isla makasi ihan hipihiljaa aloillaan aivan kun laskisi kymmeneen rauhoittuakseen. Ja niin oli hievahtamatta koko loppu seremonian. Kun pauke loppui, päästin sen vapaaksi ja käskin kentälle jaloittelemaan. Ensin yritti pihalle, mutta kun käskin sen nätisti takaisin ja laitoin "tutin suuhun" niin unohtui kaikki maailman kamaluudet. Siinä se mennä jolkotteli pitkin kenttää lelu suussa kun rakennettiin rataa. Yritti hakea Spottia leikkimään, mutta se on niin tylsä työnarkomaani, ettei se voinut leikkiin lähteä. Isla leikki sitten yksin Spotin kanssa. Spotti odotti silmä kovana treenin alkua. Kaiken kaikkiaan hämmästyttävän nopeasti se palautui siitä paukkeesta.

Itse treeni oli muistirääkkiä eli 30+ estettä ja muista ne. No en muistanut. Yks putkensyöttö ei jäänyt mulle millään mieleen ja ohjasin sen lähes tulkoon joka jumalan kerran väärään päähän. Muuten ihan hauska rata ja rytmityksen kanssa olis saanut tehdä hitosti töitä, mutta se meni vähän siinä ja tässä. Takaakierrot tuotti aluksi vähän ongelmia, kun Islalla oli "kirjaimellinen kierto"-kanava päällä. Eli kiersi koko estehökötyksen. Se saatiin muutaman ärräpään jälkeen korjaantumaan. Eli Seinäjoelle matkaamme siis kaoottisin mielin ja toivomme mielenrauhaa sitten vasta joululahjaksi.