Perjantaista maanantaihin, kolme maata, 2700 kilometriä, miekkavalassafari ja ei vilaustakaan valaista. Kuullostaa tyhjältä arvalta, mutta sen raaputtaminen oli huisin jännittävää ja hauskaa!
Merikotka Tysfjordilla
Meidän oli määrä olla Norjan Tysfjordilla lauantaiaamuna klo 8, mikä tarkoitti sitä että Skarberget-Bognes lautalle piti ennättää klo 6.10 lähtevään vuoroon. Niimpä neljä iloista ystävystä lähti perjantaina Keski-Suomesta kohti pohjoista, tarkoituksena ajaa yön läpi Ruotsin kautta Norjaan. Matka oli jo itsessään aika jännittävä, kun Oulun korkeudella alkoi olemaan jo pimeää ja loppu matka mentiinkin pimeydessä. Maisemat jäi näkemättä, mutta jatkuvasti muutuvat keliolosuhteet ja sydämen tykytyksiä aiheuttavat porot ja hirvet piti adrenaliinitason tarpeellisen korkealla.
Mehän siis lähdimme Tampereen syksyisestä +6 asteen ilmastosta ja matkamme varella pysähdyttiin mm. tankkaamaan Kirunan -18 asteen hyytävään pakkaseen yöllä klo 02.00. Siellä oli ihan täystalvi! Isot lumikinokset pehmensivät kaivoskaupungin maisemia ja jokaisesta kodissa oli valot kauniisti ikkunoissa. Aivan ihana jouluinen tunnelma! Ruotsin puolella oli poroja tuon tuosta, mutta ne on onneksi sen verran lepposia ja rauhallisia, etteivät lähde säntäilemään minne sattuu. Norjan puolelle kun päästiin niin pari kertaa oli täpärä tilanne kun jättimäiset hirvet juoksivat tielle. Päästiin kuitenkin turvallisesti Tysfjordille asti ja otettiin parin tunnin yöunet autossa ennen kun oli aika lähteä safarille.
Me oltiin buukattu big boat safari ja odotettiin siis jotain tälläista kulkupeliä:
kuva: Tysfjord Turistsenter
Sen sijaan aamubriiffauksen jälkeen meidät käskettiin pukea kelluntahaalari päälle ennen satamaan menoa. Aattelin ensin, että siellä on varmaan niin kylmä että sen vuoksi antavat kaikille jättimäiset michellin-haalarit. Varoittivat kyllä, että siellä voi vähän roiskua päälle. Kun päästiin satamaan, niin totuus olikin vähän toisenlainen. Ilmeisesti ryhmä oli liian pieni laivasafarille ja ilman erillistä ilmoitusta me oltiinkin yhtäkkiä kumiveneessä!!
Kuva: Tysfjord Turistsenter
Kohti ulompaa vuonoa!
Kumivenekyyti (allways one hand on the boat!) olis ollut hirvittävän leppoisa ja mukavan lähellä vettä, mutta luontoäiti päätti repäistä meille mukavan merenkäynnin. Aamun ennuste oli tuulta 11m/s, mutta ennuste oli kipparin mukaan "vähän aliarvioitu". Kun päästiin suhteellisen tyynestä satamasta ulommaksi vuonoon, niin ymmärsin hyvin nopeasti kelluntahaalareiden funktion. Meidän arpaonni istutti meidät veneen takaosaan, jossa ei jäänyt epäselväksi miltä merivesi maistuu tai tuntuu silmissä. Tuntui kun olisi istunut loputtomassa rankkasateessa vuoristoradalla. Aallot oli selän ylityksissä sen verran korkeat, että myönnän että välillä oikeasti pelotti kun rysäytettiin niitä aaltoja vastaan sillä pikkuisella kumipaatilla. Kierrettiin pari suojaisempaa paikkaa, jossa parvet yleensä kovalla merenkäynnillä ovat, mutta mitään ei näkynyt missään. Yhden saaren edustalla, jossa perjantainryhmä oli nähnyt valaat, käytiin katsomassa tilannetta mutta turhaan. Muutamaan kertaan pysähdyttiin katsomaan merikotkia, jotka pyydystivät niille heitettyä jäistä silliä hyvinkin läheltä venettä.
Huonojen olosuhteiden vuoksi emme voineet skannata vuonoa niin laajasti kun yleensä ja palattiin laituriin aikaisemmin kun oli tarkoitus. Illalla meidän opas sanoi, että kun oltiin päästy rantaan, niin joku kalastaja-alus ilmoitti, että valasparvi on siinä saaren edustalla, jossa aamulla oltiin. Merenkäynti oli kuitenkin niin kova, ettei sinne oltaisi joka tapauksessa enää päästy. Sellanen valassafari! Villin luonnon kanssa kun on tekemisissä, niin se on odotettavaakin, että mikään ei ole niin varmaa kuin epävarmuus. Toki harmittaa kun ei niin kovasti odotettuja valaita päästy näkemään, mutta sehän ei tiedä kun uutta reissua. Myöhän ei luovuteta! Eli ensi syksynä uudestaan!
Paluumatka tehtiin suurilta osin päivännäössä, joten päästiin ihastelemaan henkeäsalpaavia maisemia läpi pohjoisen Norjan ja Ruotsin.
Meidän majapaikan takapihalta
Nokia N8 testissä
Maisemia lauttamatkalta Bognes-Skarberget
Rannikolta sisämaahan maisematkin oli lumisempia
NORJA <3
