Johan edellisestä oli kulunut 6 kk, vaan taas mentiin Vapun syyniin. Täytyy myöntää, että sen jälkeen kun Islalla hyppykorkeus saatiin nostettua sinne 60cm luokkaan, niin tekniikkatreenit on jääneet vähän vähemmälle. Hyi minua.
Mutta nyt saatiin taas aimo annos motivaatiota, kun alkaa tuntua siltä, että alan Islan hypyissä näkemäänkin jo jotain eroa. Lisäksi löydettiin aika täsmällisesti osa-alueet, joissa on selkeästi eniten treenattavaa, joten kyllähän ne on kuntoon laitettava.

Sääksjärvi ja pikkupakkanen

Lauantaina tehtiin set pointia ja perussarjaa. Set pointilla aloitettiin merkillisesti, kun Isla teki maailman rumimman hypyn. Edestä päin katsottuna se näytti vähäsen vaikealta, mutta kun näin sen videolta, niin morjensta! Saatte tekin nauraa Islan aivopierulle:

HYPPUTEKNIIKKA: set point from Laura J. on Vimeo.

Koiralla kuulemma fysiikka riittäisi 70 hyppyynkin, mutta hyppykulma ei ole vielä hallussa. Siksipä treenattiin sitä eli speedbumppi lähemmäs. Tämä saatiin kotitreenilistalle.
Perussarjalla oli hyvää työtä aina silloin kun oli oikea kanava päällä pörrön päässä. Muutaman kerran tuli sellanen kiirekiirekiire läpijuoksu, että kynnet napsas rimoihin ja painonsiirtoa ei malttanut tehdä. Korjasi kuitenkin hyvin kun teki uudestaan.

HYPPYTEKNIIKKA: perussarja from Laura J. on Vimeo.

Sunnuntai aloitettiin jo aikaisin kun pakkasin koko konkkaronkan kyytiin ja lähdettiin aamulenkille Tallin lähimetsään. Jätin pienet autoon ja palasin noin tunnin päästä katsomaan kuinka lämmin autossa vielä oli. Huomasin jo lasin läpi, että Unna ei ole kyllä ihan kondiksessa. Kun nostin sen boksista, sen silmät harotti ja katsoi tyhjään, suupielessä oli vaahtoa ja kaula ja takin rinnus märkä kuolasta. Kitisi onnettomasti ja oli poissaoleva. Jalat kyllä kantoi ja tokeni hyvin nopeasti. Limakalvot oli kalvakat, mutta niihinkin palautui väri piakkoin. Ensimmäisenä tuli mieleen epilepsiakohtaus, niitä kun olen vähän pelännytkin sen yli vuoden takaisen päätällin jäljiltä. Soitin pieneläinhoitaja-ystävälleni ja päätettiin, että seurataan tilannetta. Jos muuttuu nopeasti vielä, niin sitten päivystykseen.

Islan vuoro lähestyi ja enhän uskaltanut jättää Unnaa enää ilman valvontaa, joten heitin sen takin sisään ja sinne se nukahtakin kun lämmittelin Islaa. Kun meidän vuoro koitti, kävin heittämässä Unnan Johannalle vällyjen lämpöön. Tytöt pitikin erinomaisesti huolta Unnasta ja saatoin keskittyä Islan suoritukseen. Kiitos Johanna, Maiju ja Anu!

HYPPYTEKNIIKKA: etäisyyden arviointi from Laura J. on Vimeo.

Vuorossa oli siis etäisyyden arviointia. Ensin kasvavalla, jolla ei ollut kummempaa ongelmaa. Sitten perussarja + vaihtuva vikahyppy. Islan kanssa sahattiin 11-12 jalan mittaa kun se heitti pienen hätälaukan sinne väliin. 11 jalkaa meni ihan ongelmitta, mutta 11½ jalkaa tarvitsi lyhyen, mutta siistin laukan. Mää jotenkin muistelisin, että keväällä tuo 12 jalkaa meni innarina, mutta en kyllä mene vannomaan. Täytyy tarkastaa se. Ja alkaa reenaan tuota. Kasvattaa sille varmuutta ja luottoa itseensä. Viimesenä oli vielä taipumiset, jotka oli edelleen hyvällä mallilla molempiin suuntiin.

Eli mitenkäs se menikään? Treenilistalle:

• hyppykulmat
• set pointilla korkeutta
• perussarjaan stabiliteettiä
• etäisyyden arviointiin itseluottamusta

Antoisa viikonloppu taas, Isla on väsynyt ja pienetkin tyytyväisiä treenien jälkeiseen metsälenkkiin. Unnakin meni reippaasti, mutta kannoin sen loppumatkasta ettei tule turhaa rasitusta.