Viime viikolla tuli kutsu Nummelaan Zeljkon koulutukseen, kun Saija oli hänet Suomeen lennättänyt muiden bisnesten ohella. Tilaisuus oli niin hieno ja harvinaislaatuinen, että eihän siihen voinut muuta kuin tarttua! Zeljkohan on kokenut MM-kisaaja Kroatiasta, jonka viimeisin koira on huikean hieno Tip-bc (video), jota olen Saijan vinkistä seuraillut jonkin aikaa. Luonnosa tuo koira oli vielä hienompi kun kuvittelin. Kerta kaikkiaan ihana! Teki töitä kun maaninen, mutta oli ihan vaiti ja rauhassa kun työ loppui. Hyppääkin niin upeesti ja ne käännökset! <3

Jänskäs tietysti vähän ennen treenin alkua, että kuinka kaikki sujuu englanniksi, mutta ei ollut ongelmaa sen suhteen lainkaan. Zeljko puhui paljon ja osasi selittää kaikki jutut niin että minä ainakin ymmärsin. Harvoin tulee itse käytettyä agitermejä englanniksi, mutta kummasti ne vaan kaikki oli tuttuja - kai sen verran tulee seurattua ulkomaalaisia harrastajia.

Aloitettiin lyhyellä ratapätkällä, joka mentiin ensin niinkuin aina ollaan menty ja sitten katsottiin sitä tarkemmin. Jännitys laukesi kyllä kerta heitolla, kun Zeljko tokaisi mulle radan jälkeen: "Now...you need to be more excited about agility." XDD Ajattelin saman tien, että ei vitsi mikä tyyppi - tästä ei voi tulla kun hauskaa! :D Ohjaan kuulemma totisesti tanssahdellen. Mun pitää siis opetella juoksemaan ja olla innostuneempi sekä puheen että kehonkielen osalta. Isla oli (monienmonien toistojenkin jälkeen) enemmän täpinöissään kun pistin vähän potkua omaan ulosantiini.

Lyhyellä ratapätkällä sain tosi paljon neuvoja hyvien linjojen tekemiseen ihan perus takaakiertojen ja valssien kanssa. Tärkein oppi tuli tiukkojen käännösten kanssa, jotka usein menen loppuun asti babysittaamaan, joka aiheuttaa sen, että pusken omalla liikkeelläni Islan hyppäämään pidemmäksi. Eli ei hyvä. Koiralle pitää antaa tilaa!
Pitäisi olla myös huomattavasti tarkempi oman liikeen kanssa, koska saatan ottaa sivuaskeleen varmistellakseni Islaa, joka lukeekin sen työnnöksi ja hyppää sen mukaan ulospäin. Sekä annan vääriä signaaleja koiralle varmistellessani koiraa.
Toinen rata oli vaikeampi, jota ei saatu millään menemään nollana läpi, koska en ollut tarpeeksi nopea juoksemaan takaperin. Välillä Zeljko seison mun selän takana ja kädestä pitäen näytti kuinka helppoa se on, mutta ei piru ottanut onnistuakseen. Jos selvittiin edelliseltä virheeltä eteenpäin niin kauheiden pelastelujen kera taisteltiin eteenpäin. Toistoja alkoi olemaan jo sen verran, että vein Islan huilaamaan hetkeksi. Kun mentiin uudestaan kokeilemaan pätkää väännettiin nolla heti ekalla yrityksellä.

Islalla oli vähän alavireessä ekalla radalla, koska se odotti autossa. Heti kun otin sen odottamaan kentän reunaan muiden suorituksia katselemaan niin oli virekin parempi. Sitä kävi niin kateeksi Tipin hienot käännökset, että intoutui haukkumaan muutamaan kertaan kun odotti sivussa.

Zeljko antoi hyviä vinkkejä ihan palkkaamisesta alkaen, jotta into ja iloisuus säilyy joka hetkessä. Kontakteja katsottiin lopuksi ja siellä kävi ilmi se, minkä jo hyvin tiesinkin. Isla ei kestä vielä mun liikettä, joten varmuutta pitää hakea perusteellisella pohjatyöllä.
Todella hyödyllinen koulutus, sain taas monia uusia työkalujan mun "näin ohjaat maxikoiraa" -pakkiin. Tuntuu, että tässä hommassa alkaa olemaan taas jotain järkeä.

Saijalle ja tietenkin myös Zeljkolle suurkiitokset!!