Pohjoisen reissu on heitetty. Kolme täyttä päivää ja kaksi vajaata, 15 kiloa selässä ja erämaa edessä. 64 kilometriä tuli mittariin, kolmeen päivään ei törmätty kehenkään erämaaosalla eli aika rauhassa siellä sai käyskennellä. Ruska oli juuri alkanut, joten maisemat olivat upeita ja kirpsakka syysilma puhdisti henkisesti ja fyysisesti.
Uuden pussin hankinta on edessä, ei nykynen Haglöfs palvellut tällaista vilukissaa parin asteen yölämmöissä. Muuten täydellinen reissu!
Pieni eräkettu <3
Ostin Berliinistä syksyllä 2008 koiran selkärepun, koska toivoin niin kovin kovasti, että jonain päivänä olisi koira jonka voisi ottaa vaellukselle mukaan. Sinä talvena Isla näkikin päivän valon ja on saanut koittaa reppua muutaman kuukauden välein samalla kun olen intoillut tulevista vaellusreissuista. Reppu oli kuin Islalle tehty ja Isla oli kuin erämaahan tehty! Kertakaikkisen vaivaton matkaseuralainen; vähäinen riistavietti mahdollisti sen irti pitämisen ja laumaviettisenä se pysyy hoodeilla, vaikka itsenäisesti haravoikin maastoja mennen tullen. Tassut pysyivät ehjinä ja nestetasapainon hoito hyvin itsenäisesti tunturipuroista ja lähteistä. Ensimmäisenä päivänä hönttäsi mennen tullen tauoillakin, mutta jo toisena päivänä oppi ottamaan lunkimmin kun pysähdyttiin tai leiriydyttiin. Ehdollistui aika tehokkaasti kartan näkemiseen; saman tien kun kartta kaivettiin taskusta, Isla löi niille sijoilleen makaamaan ja huili sen aikaa kun me mietittiin jatkotoimenpiteitä. Iltaisin uni maittoi hyvin, leirissä kun saatiin teltta kasaan, niin Isla meni kovin mielellään jo tuulensuojaan nukkumaan.
Heti alkureissusta vakavamielistä eräjormailua Ravadasin putouksilla :P
Henkka ja Ripelius (kuuluisa suomalainen säveltäjä)
Kyllä noissa maisemissa kelpaa käyskennellä
Lapin luonto on karu mutta kaunis
Läheisestä tunturinrinteestä Isla pölläytti ison riekkoparven ylös
Tosta ei puuttunut kuin "Norja 12 km, Singapore 9275 km, Peru 11580 km..."
Illalla leiritulella paistettiin lettuja. Toimii!
Bortsuahan ei juoksuttamalla väsytetä. Sen verran piti paikkaansa, että kilometrien lomassa riitti rutkasti intoa pieneen tunturitokoiluun; "Erämaa Kaukot" :D
Lemmenjoen kansallispuistossa ei tunturien huiput päätä huimaa, mutta kummasti sieltä on aika kommeet maisemat kun ylös kipuaa. Hanhipäät 480m.
Isla istuu ja katselee vastarinteellä jolkottelevia poroja
Loppumatkasta ylitettiin Lemmenjoki vaijeriveneellä
Lemmenjoen kansallispuistossa on ihanan vaihtelevat maastot ja laajat mahdollisuudet tehdä monen tasoisia reissuja. Todella siistit ja tasokkaat autiotuvat, merkattuja reittejä (perusosalla), mutta myös paljon polkuja, joita ei kartassa näy. Siellä käyskentelee todistetusti myös poroja, karhuja (iiisot jäljet ja lämpimät paskakasat!), sopuleita, viinaanmeneviä kullankaivajia sekä lukuisa joukko lintujalajeja - kuten iloinen kuukkeli. Khyl siellä kelpaa!
* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
Viikonlopun suunnitelmat meni ikävästi uusiksi, kun mulle nousi eilen kuume järkyttävän räkätaudin saattelemana. Fannin ensimmäinen startti 2-luokassa siirtyi tuonnemmaksi, kun jouduin aamulla soittamaan Jyväskylään, että meitä ei radalla tulla näkemään. Samalla jäi toteutumatta suuresti odotettu ystäväkyläily, joten harmittaa aivan vietävästi! Toivotaan, että olo tästä kohenisi ja päästäisiin vielä huomenna matkaan ja viimeinen viikko kesälomaa sujuisi vähän terveempänä.