Joskus on niin paljon asioita tehtävänä ja päätettävänä, että kerrassaan lamaantuu niiden voimasta ja ei tee lopulta yhtikäs mitään. Nyt on ollut sellainen joskus. Kouluhommat (potenssiin kymmenen), reissuvalmistelut, treenit, syksyn työt jne jne. Uuh - olen uupunut.

1282757329_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Mulla on kuitenkin hämmästyttävä taito sysätä kaikki harteita painava aatos pois mielestä ja keittää vaikka vähän teetä ja ottaa vaikka vähän suklaata. Siinä kun hetken mietin, kuinka ihanaa on vaan olla, alkaa osallistuvat oppimiset, PSYKP4:set, sukupuolishow't, Ivan Illichit ja muut taustapirut huutaa niin kovaan ääneen, että palaan lujaa todellisuuteen. Missä mun motivaationi on?!

Tällä hetkellä löytyy motivaatiota tasan kahteen asiaan: koiriin ja netissä roikkumiseen. Ihan on voittajafiilis. Vuhuu. Jospa tuo viikon itsetutkiskelu Lapin erämaassa tois jotain tolkkua tähän syksyyn. Hope so.

Kaiken muun pohdiskelun lisäksi olen yrittänyt kartoittaa Islan realistista kisadebyyttiajankohtaa. Hyppyradalle ollaan varmaan menossa jo syyskuun puolella, mutta agiratojen valloitus venyy väistämättäkin loka-marraskuulle. Ihan kamalaa, kun itsellä olis jo kauhee hinku kisata jo, mutta teenkö vain suuren karhunpalveluksen lähtemällä kisoihin vielä niin kokemattoman koiran kanssa. Joskushan se kisaura on kuitenkin aloitettava, mutta pitäisikö suosiolla odottaa niin kauan kunnes olen varma joka osa-alueesta. Tuleeko koskaan sellaista aikaa, että olen varma? Isla täyttää vuoden vaihteessa 2 vuotta, joten nuorihan se herttinen sentään on. "Lähetään koittamaan" -asenteella nolaan korkeintaan itseni ja Isla saa aika tyyriin harjoitusradan. So what?
Aika pitkä matka ollaan kuitenkin jo tultu tähän pisteeseen. Islan äiti sai viime viikolla toisen pentueensa (KLIK) ja juuri eilen Mapen kanssa puhuttiin siitä, kuinka pitkästi sieltä pentulaatikolta on ensimmäisiin kisoihin. Aivan musertavaa olisi tässä vaiheessa lähteä tekemään kaikki se työ uudestaan. Joten enköhän ole vain iloinen siitä, että tähän asti ollaan päästy - koira on terve ja sen kanssa on ihana treenata. Kisat tulee kun on tullakseen.

1282757317_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Frida on mun itsetutkiskelun esikuva. Se ei kanna huolta huomisesta, kunhan on ruokaa ja rakkautta. <3