Imatran kisat on nähty ja koettu. Koko osallistuminenhan tuli aika puskista, koska ei ollut käynyt mielessäkään että me voisimme näin kokemattomina lajin harrastajina edustaa seuraa arvokisoissa. Ilmeisesti Tamskissa ei sitten ole kamalan paljon hyviä tokokoirakoita, kerran tällaiset keltanokat huolitaan mukaan. Tai sitten tokoihmiset on niin laiskoja, etteivät jaksa lähteä kauaksi syrjäiseen Itä-Suomeen. (Agilityihmiset oli kuitenkin reipashenkisinä viime vuonna Torniossa asti SM:eissä!)

Noh. Asennoiduttiin kuitenkin ihan huolellisesti, mutta rennosti tähän touhuun ja tavoitteena oli lähteä tekemään oman tason suoritus. Ennakolta asetetut tavoitteet oli seuraavat: 1) saada luoksepäästävyydestä 10 2) seuraamisvireeseen jotain järkeä ja 3) sijoittua yli 80:stä ALO-koirakosta 20 parhaan joukkoon. Treenattiin taas viime (hyvin menneen) kokeen tapaan harvakseltaan, mutta huolellisesti. Ei liikaa hinkkailua, etenkään koepäivänä. Katsotaan kuinka käy.

Tamskia kisoihin lähtivät siis edustamaan:
ALO Isla-bc & minä ite
ALO Muusa-mitteli & Siru Rajala
AVO Elli-westie & Maiju Ojamies
EVL bc-Into & Kati Selkämaa
EVL bc-Nasu & Eve Kinnunen

Noin kuukausi ennen kisoja Isla oli kovasti sen oloinen, että se aloittaa juoksunsa. Alempiin luokkiin ei juoksuisen nartun kanssa saa osallistua, joten kävi vähän jännäksi miten meidän käy. No kyllähän ne juoksut sieltä sitten tuli ja kalenteri kädessä laskettiin päiviä ja tuskailtiin, että ennättääkö ne loppua ennen koetta vai jääkö meiltä koko odotettu karkelo väliin. Vielä viimeisellä viikolla tilannetta tarkasteltiin joka päivä ja keskusteltiin joukkueen kesken. Lopulta, kaiken tuskailun jälkeen, kävi kuitenkin niin että Isla juoksi ilmeisesti tärpittömän juoksun, koska vuodon jälkeen ei mitään tapahtunut ja urokset eivät kiinnostaneet. Siltä osin sitten oltiin valmiita matkaan.

Matkalaiset

Jotta jännitys ei pääsisi loppumaan, niin perjantaina tapahtui outoja kun laitoin Islalla Expotin niskaan. Edellisestä oli kulunut juuri se kuukausi ja silloin ei tullut mitään oireita. Olimme juuri joukkueen kanssa puhuneet edellisenä iltana valmistelevissa treeneissä, että Itä-Suomessa voi olla aika tavalla punkkeja. Jostain syystä tämä toinen satsi teki Isla ihan velton ja uneliaan - se tärisi nukkuessaan kummallisesti. Töiden jälkeen kun oli iltapäivällä tarkoitus jo startata Kouvolaan Even ja Eeron kanssa, se ei onneksi enää tärrännyt, mutta oli vähän löysän oloinen. Ei muuta kuin matkaan ja toivotaan että se siitä virkistyy seuraavaksi päiväksi. Lisäjännityksen vuoksi leikkasin vielä perjantai-iltana puukolla sormeeni ja verenvuoto ei meinannut millään tyrehtyä. Ärsyttävä lihakieleke, joka aukeaa helposti, mutta ei viitsisi laastarinkaan alla hauduttaa.

Perjantai-iltana kävimme katsomassa Kouvolassa asuvaa Nasun veljeä eli Islan enoa, Oskua. Oli mukava nähdä lisää lähisukua, Osku oli ihanan skrode kunnon urosleimalla. Osku on Nasun tapaan brindle, huomattavasti mustempi kuin Nasu. Isla ja Osku intoutuivat leikin tiimellykseenkin ja hepuloivat kunnon painin perjantai-illan riemuksi. Kun aseteltiin koiria ryhmäkuvaan huomasin kuinka Isla onkin iso (=korkea) muihin verrattuna. RetuxNasu -pentue on tosiaan ollut aika korkeaa sakkia ja nyt kun Isla oli ainoa retulainen, korostui kokoero aika räikeästi.

Osku, Nasu ja Isla

Kuka ei kuulu joukkoon? :D

Perjantaiaamuna kun olin pakannut +25 asteen helteessä ja katsellut vähän säätietoja, että Imatralle on luvattu vähän sadetta ja mahdollista ukkostakin lauantaiksi. Jotenkin kovin optimistisena loppumattomilta tuntuneiden helteiden ansiosta jätin hetken harkinnan jälkeen gore tex lenkkarit ja pitkähihaisen paidan kotiin, sen sijaan pakkasin shortisit varahousuiksi. Sentään sontikka ja kuoritakki lähti mukaan. Jouduin muutamaan kertaan soimaamaan itseäni näiden valintojen takia lauantaiaamuna, kun kukonlaulun aikaan läksimme Even kanssa Kouvolasta Imatralle. Vettä tuli kuin aisaa. Eikä se tuntunut helpottavan ollenkaan. Keli näytti ja tuntui aivan lohduttomalta ja pakenimme Even ja Maijun kanssa katettuun katsomaan ihmettelemään kisan aloitusta. Olin ajatellut pärjääväni melko kevein varustein pienessä kesäsateessa, mutta nyt ei oltu kesäsadetta nähtykään! Lämpötila oli jotain +13 asteen luokkaa ja voimakas sade teki kelistä entistä viileämmän. Palelin valehtematta yhdessä vaiheessa niin, että hampaat kalisi yhteen!

Vaan onneksi pian ei paleltanut kun huomasin, että ALO-kehässä on paikkamakuussa viimeisenä numero 133, joten jos yksikin on poissa seuraavasta, olisi meidän numerolla 140 oltava paikalla. Pieni maastojuoksu autolle ja koira mukaan ja takaisin kehän laidalle! Onneksi kerettiin ajoissa ja sykekin ehti vähän laskea ennen kehään menoa. ALO-liikkeet oli jaettu kolmeen kehään, joita odotellessa sai olla aika hyvä epävarmuudensietokyky. Kaikilla oli kyttääminen omien suoritustensa kanssa, joten meidän koetta ei kukaan kerennyt oikein kuvaamaan.
Kun oma suoritus oli kaikkien kehien osalta ohi, oli olo aika laimea. Jotenkin tuntui, että olin ollut töissä taas lampaan kanssa. Isla oli tosi väsyneen oloinen ja haisteli koko ajan. Sain sen viriteltyä ihan OK ryhmäliikkeiden jälkeen tempuilla ja frisbeellä, jonka ansiosta tehtiinkin meidän paras koeseuraaminen (kytkettynä). Liikkeestä maahan vaati tuplakäskyn, luoksetulo ok, vähän noivea. Ryhmäkehän jälkeen oli hyvä fiilis vielä, kun saatiin kuin saatiinkin luoksepäästävyydestä se 10 - häntä heilui, mutta perse pysyi maassa, eikä heittänyt selälleen! Paikkamakuu 10. Vieressä olija nousi istumaan ja vinkui, yksi rivistä lähti poiskin. Isla oli hyvä vireinen, vähän tuulenpuuskia haisteli.
Viimeinen kehä jätti ihan onnettoman fiiliksen, seuraaminen oli kamalaa - ihan kahvilla koko koira. Liikkeestä seis - jäi lähdössä jälkeen, mutta pysähtyi ja pysyi hyvin. Estehyppy ok, ehkä vähän laiska pysähtyminen.

Luoksepäästävyys 10
Paikkamakuu 10
Seuraaminen kytkettynä 9
Seuraaminen taluttimetta 6½
Liikkeestä maahan 7
Luoksetulo 10
Liikkeestä seisominen 8½
Estehyppy 9½

Kolmen tuomarin keskiarvoinen kokonaisvaikutus 9,33

Kun näkee tuon koko pisterivistön, niin eihän se tosiaan kovin huonolta näytä, mutta jotenkin olin pettynyt meidän suoritukseen jälkikäteen. Yritin vähän laskeskella, että minkälainen pistesaalis meille tuli ja en ollut kovin luottavainen siihen, että 1-tulos olisi tehty. Kun väliaikatuloksia mentiin Even kanssa katsomaan niin kyllä siinä pieni riemu repesi, kun lähdin listan alapäästä etsimään Eventually-nimeä ja se löytyikin väliaikasijalta 6/35!!! Pisteet 173,33 - joten selvästi ALO1!

Täytyy kyllä olla tyytyväinen - Isla on kuitenkin ihan junnu vielä ja niin kovin kokematon kisaaja. Samoin ohjaaja, ei mulla ole mitään käsitystä siitä mikä koevirittely meille toimii, kai ne kantapään kautta opitaan. Oman tason allehan tuo pistemäärä jäi, mutta ehkä se korreloi ihan hyvin luontoäidin asettamien olosuhteiden ja kaikkien sattumien summan kanssa. Tästä on hyvä jatkaa.

Edit. Kati ystävällisesti viestitti Imatralta, että meidän yksilösijoitus ALO-luokassa oli 15. JEE! Tavoitteeseen siis päästiin siltäkin saralta. Voin kai olla ihan hyvillä mielin, kun ALOkkaita oli kuitenkin yli 80?
Joukkueemme kokonaissijoitus taisi olla 26./48. - ensivuonna sitten paremmalla onnella!

Vielä muutama kuvamaistiainen kisoista, lisää löytyy täältä.

Into ja seuraneiti-Luu

Nasu lähdössä ohjattuun noutoon

Joukkueemme iloisin jäsen, Elli. Hieman kuriton, kuten Maijulla on tapana sanoa, mutta niiin hauska. :)