Viikko alkaa olla paketissa ja viimeset treenit on vedetty. Kävin iltapäivällä Tallilla koirien kanssa ja otettiin tehotreeniä kontaktien, hyppytekniikan ja keppien suhteen. Aloitettiin hyppytekniikan perussarjalla, joka on Islalla aika hätäilyä. Se ei malttais ottaa viimestä väliä vaan vetää sen yli, muutoinkin on takapotku niin voimakas, ettei etuset kerkeä mukaan. Otettiin sitten korkeuden arviointia, aloitettiin 45 sentistä ja mentiin aina 65 senttiin asti ja takaisin. Tällaisia treeniä pitäisi tehdä paaaljon enemmän, mieluiten parikin kertaa viikossa, mikäli meinais saada ne rimat sinne tappiin ennen loppukesää.
Hyppytekniikka - korkeus from Laura J. on Vimeo.
Sitten oli kontaktien vuoro. Olenhan tässä jo reilu vuoden verran huovannut ja soutanut sen suhteen, että millä keinolla opetan kontaktit. Juoksukontaktit jäi sitten loppujen lopuksi pois ruokalistalta ja päädyin ihan perus 2on-2offeihin. Harjoittelu on ollut melko kivutonta - Isla tietää kyllä paikan, koska siirsin sen takajalkojen targetointi tempun suoroon kontakteille. Suurin haaste on nyt se, että se alkaa kestämään paremmin mun liikettä, tällä hetkellä ei malta jäädä kohdilleen jos jatkan itse matkaa. Paikka ja asento on kyllä jo selkäytimessä, koska perjantaina treeneissä odotettiin omaa vuoroa A:n vieressä ja huomasin kohta, että Isla on 2on-2offissa ja odottaa palkkaa! A:tahan ei olla koskaan edes treenattu, joten ei ole tuttu este sille.
2ON-2OFF from Laura J. on Vimeo.
Islan viimenen harjoite oli keppien tehotreenaus, lähinnä hetsauksen sietoa. Kestää hyvin suullista kirimistä, vedättämistä ei kestä vielä niin hyvin. Sivuttainen irtoaminen ei ole ollut ongelma. En oikein tiedä, mitä mieltä tuosta pujottelusta pitäis olla, kun se saattaa saman pujottelun aikana vaihtaa kakskin kertaa tyyliään (tasajalasta uimiseen ja takasin tasajalkaan...) Aika näyttänee? Meillä on ollut irtorengas viime aikoina mukana lenkillä, koska maxirengas oli kovin epävarma. Tehotreeni irtorenkaalla on tehnyt tehtävänsä, kahtokkee mikä imu sillä on renkaalle:
Keppitreeniä from Laura J. on Vimeo.
Palkkanakit koki mystisen katoamisen sillä välin kun treenasin Fannin kanssa ja Isla oli niitä vahtimassa. Harmittelin, että Fannin treenit jää lyhyeen kun namit loppui suunniteltua aikaisemmin. Mutta mitä vielä! Päätin kokeilla herätellä Fannin sisäistä terrieriä, joka on aika ajoin nostanut päätään. Sehän piru vie palkkautuu lelulla! Eikä oo ees mitää nössöilyä, vaan roikkuu narussa vaikka takajalat ilmassa ja murisee. Huippu koira!! Kuollut lelu ei ole palkka ollenkaan, mutta vähän kun jaksaa herätellä sen takaa-ajoviettiä niin jo vain sillä nousee vire.
Fanni ja lelupalkka from Laura J. on Vimeo.
Oman treenauksen lisäksi oltiin tällä viikolla poikkeuksellisesti Anun koutsaamina tiistaina treeneissä. Oli aikamoiset treenit. Meidän osalta meni aika penkin alle. En vaan osannut. Parin metrin säteellä olis pitänyt vääntää joku 5 valssia, niin ei oikein toiminu. Hinkattiin ja hinkattiin, mutta ei piru millään! Olin niin katkerana tosta radasta, että kokosin sen torstaina pienten treeneissä. Mineillehän se oli ihan pala kakkua ja Fannikin meni hienosti poispäin käännöksillä ja sylkkäreillä. Isla oli koekaniinina mukana ja menin saman radan uudestaan sen kanssa. Ilmeisesti parin päivän funtsaustauko oli tehnyt taas tehtävänsä (sekä koiralle että ohjaajalle!), koska nyt tiistaiset ongelma oli tiessään. Minäkin osasin joten kuten ohjata. Kyllä se tästä!
Loppuviikosta oli vielä Pekan putkitreenit, jotka oli aika tavalla hauskat! Pari ekaa rataa meni ihan kivasti ja kevyellä fiiliksellä. Isla toimi hyvin pois päin käännöksillä ja oikein linjattuna tekee ihan hyvää työtä. Mielenkiintoisena pointtina pohdittiin U-putkeen viemistä; Pekka esitti (Jaakon ajatuksia) että olisi hyvä vielä systemaattisesti kauempaan päähän ulkokautta ohjaten (poispäinkäännöksellä) ja lähempään päähän "sisäkautta". Eipä ole koskaan tullut aikasemmin ajateltua asiaa tältä kannalta, mutta loppujen lopuksi ja kun testattiin ohjausta käytännössä, niin ei yhtään hullumpi idea!
Viimeisenä oli vähän pirullisempi treeni kun kaksi piiiitkää ja suoraa putkea oli vierekkäin (alle metri välissä) ja piti koira laittaa ykkösputkeen ja tiukasti putkien välistä (välistävetona) kakkosputkeen sinne lähtöpäähän. Kutsumalla suuntakäskyllä ei kääntynyt tarpeeksi tiukasti vaan meni suoraan toisen putken ulostulopäähän. Siirryin sitten hakemaan sen ykkösputken ulostulopäästä, josta olisin lähettänyt sen kakkosputken toiseen päähän. Tällä keinoin sain sen taittumaan putkien väliin, joo...mutta sitten se ei mennytkään sinne kakkosputkeen vaan se (!)joka ikinen(!) kerta kurvas takasin sinne ykkösputken sisäänmenoon! Oikeesti, me sitten kierrettiin sitä yhtä ja samaa putkea varmaan kaks vuotta ja kirosin kun mustalainen samalla. Loppujen lopuksi koko homma alkoi olla aika surkuhupaisaa ja ei auttanut kuin tuumata, että tiedän ainakin mitä pitää treenata...
Sellaista agirintamalta. Ensi viikko meneekin tokon pyörteissä, pitäis vähän treenata lauantain kisoja varten. Ai niin...sanoinko mää jo, että me todennäköisesti lähdetään heinäkuussa edustamaan seuraa TOKOn SM-joukkueeseen? HUI!
