Viikonloppu oli kiireinen ja yhdessä hujauksessa ohi. Agilityn SM-kisat pidettiin Vantaalla, mutta alkuperäisistä suunnitelmista poiketen en voinutkaan lähteä kannustamaan seurakavereita, vaan heti lauantaina lähdettiin Keski-Suomeen kaverin valmistujaisia viettämään.
Lauantaiaamu alkoi kuitenkin tokorevanssilla eli ohjelmassa oli koe Tampereen Niihamassa. Ensimmäisen koitoksen epäonnistuminen sai aikaan potkua ilmoittautua heti seuraavaan kokeeseen. Tällä kertaa valmistautuminen hoidettiin hyvin eri tavalla; päivittäisten treenien ja hinkkausten sijaan tehtiin viikolla vain 2-3 lyhyttä ja tehokasta treeniä. Ennen koetta en viritellyt jääviä ollenkaan, otin ainoastaan muutaman todella lyhyen seuruupätkän. Ryhmäliikkeiden jälkeen vein Islan autoon ja pelasin mustasukkaisuuskortin ottamalla Fannin ulos kävelemään ja haistelemaan paikkoja.

Kokonaisuudessa koe meni hyvin, ainoastaan molemmat seuraamiset on 1-1½ pistettä oikean tason alle. Jostain syystä vire ei nouse toivotulla tavalla yksilöiden alkaessa, vaikka hetsaan koiraa vähän tempuilla ja lelulla. Seuraamiset on ihan poissaolevaa. Pitäisi varmaan alkaa rakentamaan jotain tosi pommia virittelysanaa, jolla sen voisi tarvittaessa pistää vähän liekkeihin. Sen kun huomaa jo kehään mentäessä, että se tarvis vähän tekemisen meininkiä siihen touhuunsa. Onko kellään hyviä ideoita kuinka sitä voisi lähtee tekeen?
Seuraamisien jälkeen Isla skarppasi kyllä hienosti ja loput liikkeet meni suht oman tason mukaisesti. Edelleen se vähän haaluilu liikkeiden välissä ja haisteli ajatuksissaan sinne tänne. Videolta huomasin, että sehän ravisteleekin päätään sen näköisenä, että sillä on jotain korvassa. Vai liekkö vaan sijaistoiminto? Vielä on pitkä matka siihen, että osataan rakentaa oikea kisavire ja tekeminen tuntuu yhtä hyvältä kuin treeneissä, mutta tästä on hyvä jatkaa SM-kisojen joukkuekoetukseen! Imatralla heinäkuussa kisaamme vielä ALOkasluokassa, mutta kyllä tässä pikkuhiljaa aletaan suuntaamaan katseet kohti AVOimen luokan kokeita. Sitä varten lienee eniten tekemistä noudon kanssa, mutta siihen tuli pieni edistys hiljattain. AVOn kaukot on olleet jo pitkään kunnossa ja se on Islalla ollut itse asiassa sellasena hupiliikkeenä, tekee tosi täpäkästi ja niin innolla keskittyen, että kieli tulee aika hampaiden väliin pilkistämään :D

Fanni istuu vahdin paikalla

Aina valmis työhön, mutta on siinä sylikoirankin vikaa

Luoksepäästävyys 9 Meni inan vastaan ja ilosta pakahtuen kellahti taas selälleen! SM-kisoihin henkilökohtaiseksi tavotteeksi saada luoksepäästävyydestä 10 ilman kellimisiä.
Paikkamakuu 10 Ykkösellä alas ja ylös. Jäi makaamaan ihan vinoon, mutta siitä ei onneksi sakotettu.

Seuraaminen kytkettynä 7½ Haahuilee, haistelee, kontakti nousee ja tippuu. Plaah.
Seuraaminen taluttimetta 7½ Haaluilee, haistelee, kontakti nousee ja tippuu. Toinen plaah.
Liikkeestä maahan 10 En jännittänyt tätä etukäteen, vaan tein niinkuin treenatessa. Sivulle. "Onko ohjaaja valmis?" "Isla, tehään jäävät - on!" Tippu kun kivi. JEIJ!
Luoksetulo 10 Videolta katsottuna aika makee, tuntuikin hyvältä. (Paitsi lopussa kontakti hätäinen ja alkaa katselemaan parkkikselle.)
Liikkeestä seisominen 9 Jouduin käskyttämään toiseen kertaan, kun ei lähtenyt mukaan! Tää on muuten koeilmiö, ekassakin kokeessa jäi vaan istumaan ja haaveilemaan. Vireessä ilmeisesti ongelmia.
Estehyppy 10 Ei onkelmia.

Tuloksena siis ALO1 KP pistein 180!

Voittajan on helppo hymyillä! :D Isla haluaa osansa kunniapalkinnosta

Tokokoe ALO1 from Laura J. on Vimeo.

Kokeesta karautettiin kiirellä Karstulaan viemään koirat hoitoon "mummolaan" ja jatkettiin välittömästi matkaa Kyyjärvelle kaverin valmistujaiskemuihin. Aikasemmin päivällä annoin niin kovasti kiitosta rakkaalle kepolle, mutta lauantaiyönä se ei jostain syystä enää ollut kovin kiitoksia ansaitseva. Toivoin sille vaan vuosisadan krapulaa, mutta sen sijaan tulinkin itse kipeäksi sunnuntai-iltana, vaikka en suullistakaan alkoholia maistanut. Tasan ei käy onnenlahjat.

Koko sunnuntai nautittiin kauniista kesäpäivästä hyttisine ja mäkärisineen. Hyttyset ei ollut kovin verenhimoisia tällä kertaa, mutta kaikilla koirilla on mahanaluset täynnä mäkäräisen puremia. Tehtiin pihahommia sekä ylhäällä että rannassa, koirat olivat kovin innokkaasti osallistumassa toimintaan. Isla on varsinainen työnjohtaja. Se pirulainen oli paimentanut aamulla iskää kun se leikkasi ruohoa ja minä olin vielä nukkumassa. Possu oli käynyt oikein nilkoille nappasemassa! Heti kun huomasin mikä meininki pihalla oli, käskin karjasta sille oikein kunnolla kun se lähtee silmäillen kiertämään leikkuria. Ajattelin, että käyn pyöräyttämässä sen itse, mutta eihän sitä enää leikkurit kiinnostanut siinä vaiheessa kun minäkin tulin pihalle.
Siirryttiinkin sitten rantaan harventamaan heinää, joka oli kasvanut melkein umpeen koko rannan. Fanni kävi hakemassa pois heitetyt heinät takaisin ja kun äiti keräsi heinää talteen koristeeksi, se yritti napata jokaisen korren kädestä. Isla kunnostautui repimään heinien juuririhmastot hiekan alta, se kaivoi kun pieni kaivuri ja repi kynsin hampain juuria irti. Kätevää!

Kaivuri on eksynyt heinätalkoista pelkän hiekan kaivamiseen. Ensin työ ja sitten hupi...vai miten se meni?

Uimarantaa peittämässä ne on rikkaruohoa, mutta hallitusti korissa kauniita koristuksia

Kaivettiin vielä kukkaistutusten reunaan koristekiviä ja kukille kuoppaa - siellä missä heiluu lapio, niin heiluu Islakin. Kun on lapio kädessä, se ei päästä silmistään hetkeksikään. Työnjohtaja valvoo:

Siinä se istuu ja tarkistaa, että millaista kuoppaa on saatu aikaiseksi

Karate Kid ninjakeppinsä kanssa ja pahaa-aavistamattomat siviilit

Mummo kurapesulla. Islan kanssa ei pihaletkulla peseminenkään ole tylsää, kun sen mielestä se on hulvaton vedensyöksijä. Yritäppä pestä koiraa, joka metsästää vesisuihkua hampaat louskuten. No naama on ainakin puhtaana sen jälkeen :D

Torstai-iltana takaisin kotimaisemiin! <3 Juhannuksena rentoudutaan ja nautitaan kesästä. Aion kyllä paistaa muurinpohjapannulettuja! Koirat saa olla taas kun siat pellossa muutaman päivän ja voi kun niillä on hauskaa. Isla on oikea viikari maalla, mutta en ole jaksanut stressata sen kanssa (paitsi sitä nilkoille käymistä ei kyllä suvaita!), koska kaikki tuommoset vesisuihkun pyydystykset ynnä muut rantaläträykset loppuu kuitenkin silloin kun minä niin päätän. Kerta lomalla ollaan, niin eikös sillon voi ottaa vähän rennomminkin ja pitää hauskaa?