Päivä pitenee ja aurinko lämmittää entistä enemmän. Se on kevät.
Luonnonvalo tuntuu sisälläkin jo tosi kylläiseltä, joten lisäsalamattomana alkaa kuvatkin onnistua sisällä pitkän talven jälkeen.


Launtaina olin seuraamassa Oreniuksen Juhan koulutusta Tamskin agikouluttajille. Harmitti aivan älyttömästi kun en voinutkaan osallistua koiran kanssa, vaikka alunperin mulla koirakkopaikka olikin. Islan olin ensisijaisesti ajatellut sinne, mutta muistinkin ilmoittautumisen jälkeen, että me ollaan edellisenä päivänä oltu kuvissa, joten rauhoituksen jälkeen oli hyvä ottaa muutama päivä lepiä. Vaihdoin Fannin Islan tilalle ja eikö se mennyt aloittamaan juoksut pari päivää sen jälkeen. Siihen loppui mun harrastuskoirat.
Onneksi koulutus oli kuunteluoppilaallekin antoisa ja sain muutaman hyödyllisen vinkin ja ajatuksen.

Eilen sunnuntaina ei ollut enää merkkiäkään rauhoituksen jälkeisestä väsymyksestä, paremminkin vähän ylilatautunut pörröpää, joka mennä sinkoili metsälenkillä miten sattuu. Illalla käytiin antamassa shokkihoitoa kaverin 7 viikkoisille chihunpennuille, jotta saisivat kokemuksia isoistakin koirista. Isla oli hirmu kiinnostunut pennuista ja haisteli niitä varovasti. Pennutkin oli kiinnostuneita Islasta, välillä iiiiso musta karvakasa vähän jännitti, mutta hienosti juoksivat aina perään kun Isla käänsi selän.

Tänä aamuna oli tokotreeni helvetistä. Onks tässä puolentoista vuoden iän alla odotettavissa joku "vaihe" taas? Ihme silmään viilausta koko ajan. Ihan kun se ei olisi ikinä tehnyt liikkeestä seisomista. Ennakointia välttääkseni olen ottanut aika harvakseltaan liikkeen loppuun sivu-käskyn. Vaan nyt takapuoli oli maassa joka jumalan välissä ja hiippaili hävyttömästi. Otin sitten tehokuurina häiriötä. Pistin seisomaan ja kävelin ristiin rastiin, edestä ja takaa, kiersin koiraa ja pysähdyin milloin minnekin ja liikkumattomuutta ja sitä, ettei se takapuoli mene maahan vaikka seisonkin hollilla. Kyllä se sitten meni jakeluun. Mutta ihme possuilua.

Semmosta. Aurinkoa kaikille! Palataan!