Jos joku kaipaa orkesterilleen rankkaa nimeä, niin otsikkoa saa mielihyvin käyttää. Svengaavaa!
Korvaton nenäkoira on kukas muukaan kuin Isla. Eli juoksut alkaa olemaan loppusuoralla, mutta narttumainen käytös kukkii kauneimmillaan. Viimeisin hullutus on se, että ennen niin kuuliainen neiti saattaakin tiputtaa korvansa vallan kokonaan ja hipsutellla oman tahtonsa mukaan minne sattuu. Esimerkiksi vieraat koirat ovat olleet tutustumisen arvoisia Islan mielestä, siitäkin huolimatta että minä poljen maata ja huudan perkelettä perään. Tähän täytyy kiinnittää huomiota huolellisesti jatkossa.
Ollaan oltu kolme viikkoa treeneistä pois, joten ensi viikolla ollaan kyllä niiiiin menossa! Vaikka ollaankin tokoiltu lähes päivittäin oman fiilikseen mukaan, niin tuntuu että Isla on ollut vähän levoton kun ei ole tapahtunut mitään muuta jännittävää. Tokossa ollaan tehty paljon seuraamista ja liikkeestä maahan alkaa olemaan hyvällä mallilla. Treenatessa jaksaa onneksi keskittyä ja tehdä töitä. Tuo jäävä onkin ollut sen lemppari - tippuu kuin kivi käskystä ja hienolla vireellä jää odottamaan.
Sen verran ollaan saatu erikoistapahtumia meidänkin elämään, että käytiin perjantaina moikkaamassa pikku-Islaa ja Lauraa. Islat paini ja juoksi tunnin verran, jonka jälkeen väsytti edes vähän aikaa makoisasti. Perjantaista alkaen ollaan käyty ruokkimassa Minnan kissoja, jotka on sekä Islan että Fannin suuria idoleita. On vihdoin niin kivat kelit, ettei koirat ole kuraisia pihailun jälkeen, jonka vuoksi ollaan poikettu kissojen luona lenkeillä. Molemmilla oikein silmät kirkastuu kun huomaavat, että mennään Minnan pihaan ja kauheella höntällä sisälle odottamaan, että ovi aukeaa. Täytyy tunnustaa, etten muista niiden kissojen nimiä...Mona...ehkä...ja....? Sen verran tiedän, ettei ne ainakaan ole Raitasen siskoksia, koska huutelen aina ovelta, että "missäs Raitasen siskokset on?" ja ei ne koskaan vastaa. Fanni yrittää kaikin koiramaisia keinoin, mitä se suinkin vaan tietää, liehitellä kissoja leikkiin, mutta ei ne oikein lämpiä. Islakin menee ihan maan matosena kissojen luokse ja esittää muikeimmat sydämen sulatus ilmeensä. Sen jälkeen kun se luovuttaa kissakaverin suhteen, se juoksee keittiöön odottamaan, että saa nuolla kissanruokapakkauksen jämät.
Lauantaina matkustettiin aina Annalaan saakka sukuloimaan. Siellä odotti Kaisa-puudeli, joka tarjosi mukavaa duracell-seuraa Islalle ja Fannille.
(Voi kyynel näitä pokkarikuvia. Hiukan on jo järkkäriä ikävä. Jää Islan synttärikuvatkin aika askeettisiksi tuolla lelukameralla.)
Unna lähti keskiviikkona Hannan mukana Karstulaan aikaistetulle joululomalle. Täällä on nää tehotytöt vielä kaupungissa ja tissinvälikoirat löhöilee jo maalla. Onneksi mekin päästään pian maalle joulun ja uudenvuoden viettoon. Rakas Joulupukki, toivoisin pientä pakkasta ja kauniita, aurinkoisia lenkkeilypäiviä lomallemme. Onneksi ei tarvitse olla uutena vuotena kaupungissa, vaan saadaan juhlia Islan 1v synttäreitä ihan rauhassa kaikelta räiskeeltä ja paukkeelta. Hetki sitten oli kaupungin itsenäisyyspäiväilotulitus, joka kuului aika kovasti sisälle asti. Isla kuullosteli pauketta ja jytinää, kunnes erehtyi hyppäämään sohvalle, johon väriloisto näkyi ikkunasta. Muristen hiippaili kylpyhuoneeseen. Ei hyvä. Ääniärsykkeet olis menneet, mutta silmänruoka oli ilmeisesti vähän liikaa.
