Päivän suurin uutinen on se, että Isla aloitti ensimmäisen juoksunsa, reilun 10½ kk iässä! Jo niitä on odotettukin. Ei sillä, että olisin sen halunnut juoksevan jo, mutta kaikki merkit on ollut havaittavissa jo pari kuukautta, mutta mitään ei ole tapahtunut. Isla on yhtä isoa nenää koko pörrö, peruslenkeillä menee kun mikäkin vainukoira kirsu maassa. Eilen kun käveltiin agitreeneistä kotiin päin niin huomasin Islan merkkaavan kerran. Kotona tarkistin oikein paperin kanssa, mutta ei tiputtanut. Sitten aamulla kun neiti makasi sohvalla ketarat ojossa, huomasin sen pöksykarvoissa vähän verta. Ja niinhän se oli turvoksissa ja verinen! Isla tuli siis iso tyttö.
Treenatessa korostunut nenän käyttö ei ole onneksi häirinnyt keskittymistä, mistä ei voi olla kun tyytyväinen. Mutta jos mennään pihalla vapaasti niin sitten on kyllä sellainen haahuilija - korvat on off-asennossa ja nenä on-asennossa.

Eilen siis oltiin agitreeneissä Islan kanssa ja kerettiin tekemään tosi paljon kaikenlaista, jopa niin paljon että Ips oli jo vähän 'seis' lopussa. Treenien saldo yleisesti ottaen oli seuraava: 1) koira lukee hyvin ohjausta, mutta joskus olen auttamattomasti myöhässä ja 2) keppejä ei edes kannattaisi ottaa kuin kuja- tai vinokepeillä, muuten virheitä tulee aivan liikaa. Osittain jäi vähän paska fiilis koko agitasta taas vaihteeks. Miksen pitää olla niin vaikeeta? Nyt on vaan tiukasti alettava tekemään töitä, löysäilyllä ei pääse kovin pitkälle. Kepit on saatava tavalla tai toisella Karstulasta Tampereelle ja 1-2krt/viikossa pelkkää keppitreenieäkin tekis varmaan ihmeitä. Samoten speedbumpien käyttöä vois vähän aktivoida, koska pianhan voi alkaa jo nostamaan hyppykorkeuksia, niin hyppytekniikkatreeni ei ois pahitteeksi.

Toko sen sijaan vaikuttaa paljon paremmalta. En olisi ikinä uskonut sanovani näin! Viikon teemana on ollut liikkestä maahan, joka on jo hyvällä mallilla. Maanantaina käytiin ottamassa tehotreeni ja muutama kisatasoinenkin suoritus saatiin työstettyä. Mulle ei oo tästä tokosta vaan vielä valjellut sellainen asia, että missä vaiheessa koira ei enää oleta, että kaikki tulevat käskyt on mennä maahan vaan saman treenin (kisan) aikana on sitten niitä kaikkia sekasin. Ette varmaan ymmärtäny? :D Kun siis treenatakseni esim. tuota liikkeestä maahan mun on viritettävä tuo koira siihen "maahan" -moodille, jotta homma saadaan pelaamaan.  Onko kisavalmiit koirat sitten jo niin rutinoituneita, että ne kuuntelelee ja tekee sen mukaan, ilman että niitä viritellään sen kummemmin? (Oikei, tyhmä kysymys.) Olen kuullut jonkun puhuvan "virityssanasta". Käytetäänkö niitä kisoissakin vai vaan treenatessa?

Fannilla olis sunnuntaina kisat. Mennään vähän testausmielessä koittamaan, että onko se maneesin pohja niin huono Fannille kun voin sen kuvitella olevan. Pehmeässä hiekassa juoksun en usko ainakaan merkittävästi lisäävän Fannin vauhtia... Viime torstain treenit oli Fannin osalta huippuhyvät, joten oikealla tiellä fiiliksen osalta mennään. Fannilla oli jopa niin hyvä draivi päällä, että se imi hypyille sylkkärillä ja takaaleikkauksesta! Huomenna mennään vielä tekemään yhdet treenit ja sitten haudutellaan kisafiilistä sunnuntaiksi.