Ruska on vallannut Kalevan. Aamulla kun herää ja katsoo ulos, niin ikkunasta näkyy valtava vaahtera kirkuvan punaisen ja oranssin sävyissään - mieletön! Me ollaan oltu melko laiskoja tai oikeammin kiireisiä koulun, töiden ja muiden menojen kanssa, että koirailutkin on ihan kärsinyt.
Tämä aurinkoinen sunnuntai on mennyt ihan rötväilyksi - palattiin päivällä Raumalta serkkuni häistä, jotka oli muuten aika bileet! Minä olen kyllä fiksusti selvinpäin koko illan, mutta kyllä tuo bailaaminen ottaa silti vähän kunnon päälle. Isla pääsi juhlien ajaksi Viisel-veljen luokse päiväkerhoon, siellä oli ipanat olleet aika meneviä otuksia tunnista toiseen... Iso kiitos Raimalle Islan hyvästä hoidosta! Pienet sen sijaan saivat nauttia hotellin puhtaista, valkeista lakanoista - kävin illan aikana aina välillä ruokkimassa/ulkoiluttamassa koirat kun juhlapaikka oli aivan hotellin kupeessa. Fanni ja Frida olivat sangen iloisia hotellin käytävien kokolattiamatoista ja päästelivät kieli poskella pitkin käytäviä aina kun tultiin ulkoa. Pienet koirat osaavat iloita monenlaisista asioista.

Sunday dogs

     

 

      

Viime viikolla käytiin vetään Fannin agitreenit poikkeuksellisesti Niihamassa ja pikku-F oli sangen hyvällä sykkeellä treeneissä, vaikka paikka oli oudohko ja viereisellä kentällä oli toiset treenit menossa. Hyvän mielen treenit siis!

Islan tokoilu on ollut vapaa-ajalla aika vähäistä, mutta ohjatuissa ollaan oltu täpäkästi itse tekemisessä. Eveltä saatiin vinkiksi koittaa takapalkkaa muutamiin liikkeisiin ja meidän paikkamakuulle se teki kyllä ihmeitä! Ennen siellä tantereessa on mannuut sellanen karvanen lahna, joka vetää melkein päikkäreitä aikansa kuluksi. Takapalkka nosti virettä toivotusti ja viimeksi treeneissä tehtiin tosi hieno paikkamakuu keskittyneesti ja hyvällä kontaktilla.

Taluttimen toiseenkin päähän on saatu nyt kunnon treenirykäisy kun pääsin mukaan Tamskin järjestämään fysiikkatreeniryhmään, jossa siis treenataan agilityä varten tarvittavaa fysiikkaa Elixian kuntokeskuksessa. Jouduin katkerana nielemään tappioni ja myöntämään itselleni, että olen todella rapakunnossa. Ihan hirveätä! Xyckling-tunti oli suhteellisen epämiellyttävää kidutusta kun yritti epätoivoisesti pysyä sillä tasolla, jolla luuli olevansa. Vastuksia oli pakko vääntää vähän alemmas jo melko aikaisessa vaiheessa kun ei-vaan-pystynyt.
Koirien kanssa kun liikkuu päivittäin, niin sitä luulee olevansa kunnossa vaikka todellisuudessa aerobista liikuntaa ei tule viikossa juuri ollenkaan, jotta kunto pysyisi kohillaan - saati nousisi. Tämä on todella iso asia, johon on tultava muutos talven aikana!