Isla syystunnelmissa

Ihana ilma! Aurinko paistaa, mutta ilmassa on kuitenkin syksyn kirpeä tuntu, joka voimistuu päivä päivältä. Metsälenkit ovat suuren suurta nautinto kun maisemat ovat niin mahtavat - miten joku kuoleva voi olla niin kaunista...
Eilen menin Islan kanssa Kalevan kankaalle juoksemaan ja todistin ihan pariin otteeseen, että tuo koira toimii välillä kuin ajatus. Se jaksaa edelleen yllättää useita kertoja viikossa fiksulla ja kuuliaisella käytöksellään. No on se mut kyllä tuhotulla lelulla tms. saanut yllätetyksi, mutta täytyyhän tässä elämässä joku hyvän ja pahan tasapaino olla.

Keskiviikkona varasin ihkaensimmäisen oman treenitunnin, kun vihdoista viimein sain talkootyöllä ansaitun avaimen haltuuni. Siispä kohti Eteläpuistoa ja pieni rata pystyyn. Isla oli sangen innoissaan huomatessaan, mistä oli kysymys kun kannettiin esteitä kontista. Meni niin höpöksi, että oli pakko laittaa se remmin päähän odottamaan - siinä istuikin tyystin rauhallisesti, ääntäkään päästämättä. Sunnitelmissa oli ottaa pitkän tauon jälkeen keppitreeniä, joka meni ihan mallikkaasti aina kun muistin olla hiljaa lopussa, ettei pirulainen varastanut viimeistä väliä suoraksi. Avokulmista selvästi vaikeampia hahmottaa sisäänmenoa kuin sulkukulmista, joista meni ihan ongelmitta.
Hypyillä otin pientä pyöritystä ja putkesta välillä vauhtia. Aika alkeellista se vielä on, mutta eihän meillä oikeilla esteillä olla treenattu kuin pari, kolme kertaa aiemmin. Lähdöissä tuo jaksaa odottaa vaikka maailman tappiin asti, ei ole ollenkaan levoton vaan odottaa hämmästyttävän keskittyneesti.
Puhuin ylempänä, että monikossa "kannettiin esteitä"...totta tosiaan, mulla oli oma KePo mukana kun Henkka yllätyksekseni lähti mukaan jeesaamaan ja kuvaamaan.

Tässä kennelpoika tavanomaisessa askareessa - koirapylväänä:


Lähtökuopissa

Torstaina oli Fannin agitreenit, jotka oli taas oikein hyvän mielen -treenit! Minna kokosi kivan radan, joka oli vauhdikas, mutta paikoittain myös haastavan tekninen. Radan alussa katsottiin tarkemmin muutama eri ohjaustyyli samaan kohtaan ja tunnusteltiin mikä oli paras juuri itselle. Fannilla toimii yleensä aina parhaiten se, jossa minä pystyn ongelmitta olemaan kokoajan liikkeessä, jottei Fannin vauhti hidastu. Parempaa rytmittämistä vaativat kohdat johtaa yleensä siihen, että edistän itse liikaa, jolloin mun vauhti väistämättä pysähtyy jossain vaiheessa ja se hidastaa Fannin yleensä aina.
Fannilla on navetalla kyllä mieletön vire joka kerta treeneissä, se on niin intona, että jos se sama energia saataisiin joskus siirrettyä kisaradalla, niin nolla ei olisi ongelma eikä mikään. Yleisesti edistystä on tapahtunut hypyillä, joilla on nykyään parempi vetovoima - takaaleikkaukset hypyille ei edelleenkään onnistu aivan tahdikkaasti, mutta esim. poispäinkäännöksellä sain sen tosi joutusasti etenemään. Ens viikolla otan kyllä kameran Fannin treeneihin, jos saisin tallennettua kaikille nähtäväksi sen pienen duracellin.

Tänään oli Islan juoksukontaktiharjoitus nro. 5. Lankkutreeniä ollaan siis vedetty viime ja tämä viikko melkein joka toinen päivä. Lankku on edelleen vaakasuorana, viikon päästä aikaisintaan voisi ehkä nostaa kulmaa ihan inan ja katsoa miten vaikuttaa. Tänään käytin lättypalkkaa (frisbee), joka on Islalle todella mieleinen. Sillä on tapana aina tökkiä mua polvitaipeeseen lätty suussaan, joten kehitettiin siitä sitten uusi leikki, joka näkyy videolla. VIDEO.