Unnalla on tänään synttärit!
Meillä ei yleensä sen erikoisemmin koirien synttäreitä juhlita, mutta nyt täytyy sanoa, että on kyllä aihetta juhlaan! Vielä viikko sitten kun ei voinut varmaksi sanoa, mahtaako pieni 2-vuotispäiväänsä nähdä. Unnalle jokainen uusi päivä on siis juhlaa ja hommat hoituu ilon kautta.

Hyvää syntymäpäivää, rakas Unna!

Kuva on tänään otettu, joten huomaatte kuinka hyvin Unna on toipunut. Pihalla se liikkuu jo melkein normaalisti. Olipa jopa eilen Fannin ja Fridan kanssa pienellä remmikävelyllä. Tassu-silmä-koordinaatio ei ole vielä ihan kunnossa, koska esimerkiksi rotvallin reunat tulee sille vähän "yllätyksenä", ikään kuin se ei olisi niitä huomannut ollenkaan. Mutta hämmästyttävää kyllä, kuinka pikavauhtia Unna on parantunut. Erityisesti tuon liikkumisen kanssa olen ollut ihmeissäni, koska sehän on lähestulkoon alusta asti kävellyt pihalla.

Tässä todistusaineistoa Unnan liikkumisesta, tämäkin kuva tänään otettu

Sisällä käveleminen ei kiinnosta niin paljon ja paljaat lattiat olivatkin pieni murheen kryyni, kun tassut lähtivät luistelemaan omiaan. Pieniä meritähti-performansseja nähtiinkin tuon tuosta, kunnes Hanna kertoi eilen, että kun laittaa sitä mustaa yrttivirvoitusjuomaa tassuihin niin johan alkaa pitämään. Ostinkin tänään pepsi maxia ja sivelin sitä Unnan tassuihin. Samalla naureskellen, että jos Pinja tietäisi millaista pepsi maxin väärinkäyttöä täällä harrastetaan, niin ei hyvä heiluisi! Mutta ehkä kasvattaja antanee anteeksi, koska tarkoitushan pyhittää keinot. Eikö vaan? Nyt siis on kitkaa tassuissa ja Unna tepastelee mielellään keittiiöön katsomaan, josko sieltä liikenisi herkkuja. Leivoin aamulla juustokakkua ja varsinaisen pääkokin valvova silmä porautui mun selkään koko leipomisurakan ajan, kun Unna istui lattialla ja odotti milloinka pääsee nuolemaan vispilät.

Jos herkkuja ei ole tiedossa, niin sitten sisällä relataan ja otetaan parantavia päiväunia

Kaikki ylläolevat kuvat on sopivasti sellaisesta kuvakulmasta, että näyttäisi siltä, ettei pää olisi enää turvoksissa ollenkaan. Todellisuudessa aukileen päällä on edelleen veripurkauma, joka ei Unnaa kyllä tunnu haittaavan ollenkaan. Luulenkin, että jos Unna sais toivoa jotain synttärilahjaksi niin se haluaisi kokeilla jonkun satuolennon elämää hetken aikaa. Ja eiks toi patti mee vähän niinku ykssarvisesta?

________________________________________________________________

Fannin kanssa juostiin sunnuntaina Walatin kisoissa kaks rataa. Tuloksena yks hyvänmielen HYLsy ja toinen vähän totisempi HYLsy. Agiradalla oli Fannilla edelleen se viime kerran ennaltanäkemätön kisavire ja hymy korvissa se päästeli menemään. Jopa niin innokkaasti, että veteli suoraan väärään (ja kaiken lisäksi kauimmaiseen) päähän putkea. Mutta hyvä mieli jäi muuten radasta. Keinu ei tuottanut mitään ongelmaa ja vire säilyi loppuun asti.
Hyppyradalla tulikin väärä rata jo toisen esteen jälkeen kun jälleen kerran (!) painateltiin putkeen. Multa pääsi pieni ärräpää ja Fanni otti vähän nokkiinsa mun tuohtumuksesta, joka laski vireen sen saman tien ja loppu menikin ihan jolkotteluksi. Mutta hyvää treeniä ja kiva oli käydä Fanninkin kanssa vähän touhuamassa, me kun ei olla yli kahteen viikkoon käyty edes treeneissä.
Radat löytyy videona tästä, mutta ovat yhtä tyhjän kanssa kun mulla ei taaskaan ollut avustajaa mukana kuvaamassa.

Islan kanssa päästään illalla pitkästä aikaa ohjattuihin tokotreeneihin. Meidän viime viikoksi suunniteltu tehostettu tokoiluviikko olikin sitten ihan jotain muuta ja Isla joutui tyytymään silkkaan tekemättömyyteen. Nyt olen käynyt kentällä ottamassa pieniä treenejä ja tekee kyllä kivasti. Olen tehnyt sille myös helppoa esineruutua ja se tykkää siitä aivan älyttömästi. Jaksaa ja jaksaa hakea vaikka kuinka. Ja ihana nähdä, kuinka se käyttää nenäänsä - joskus kun tulee sopivasti tuulen vire niin vainun saatuaan lähestyy lelua todella intensiivisesti ja innolla. Ja hirveät karnevaalit aina kun se lelunsa löytää - voi sitä riemua!

Fannin lisäksi myös Isla pitää tarkkaan silmällä, mitä Unnan puolella tapahtuu