Se olis taas kesäloma. Täytyy kyllä myöntää, että tää kesä oli aika onnistunut työn ja lomailun suhteen. Alkukesä meni todella nopeasti ja pian sitä oltiinkin jo heinäkuun puolestavälistä lomalla. Sitten käytiin vähän töissä välillä ja taas olisi kaksi viikkoa lomaa. Ja kuulkaas ihan palkallista. Harvoin opiskelijalla on näin hyvin pullat uunissa.
Toista lomapätkää odottelin vähän kauhun sekaisin tuntein, sillä ensimmäinen ei sujunut ihan suunnitelmien mukaan. Jos ensimmäinen lomaviikko meni sairastaessa ja toinen lomaviikko Unnan onnettomuuden varjossa, niin sitä laittoihin ihan jännittämään, että mitä se karma oli seuraavaksi lomaksi suunnitellut. Tehostettu douppaus vastustuskykyä suoraan purkista ja tuplatsekkaus aina kun koirat jää keskenään - näillä eväillä ollaan päästy loman alkuun terveinä ja iloisina. Toivottavasti arpaonni suosii jatkossakin.

Aamunkaste paljastaa loputtoman hämähäkinseitti-imperiumin
  

Karstulaan karkasin heti kun työt loppui kaupungista. Täällä on at the moment ihan pirun kylmä! Istun villasukat jalassa sisällä ja odottelen ilmojen lämpiämistä, jota luvattiin loppuviikoksi. Oon ollut hurjan ahkera täällä ja lenkkeillyt kukonlaulun aikaan jo pari kertaa. Sen täytyy olla tää raikas maalaisilma, joka herättää mut virkeänä uuteen päivään aivan liian aikaisin. Mun on se vaan järjettömän kivaa hiihtää kumpparit jalassa pitkin metsiä ja peltoja aamukasteessa ja ihastella luonnon kauneutta. Välillä voi pysähtyä syömään vadelmia suoraan puskasta tai katsoa löytyiskö syötäkin sieniä. Islastakin on kehkeytynyt varsinainen marjaveikko - se syö vadelmia, karviaisia ja viinimarjoja suoraan puskasta! Erikoiset makumieltymykset sillä koiraksi, täytyy myöntää...

Isla rellestää täällä maalla koko rahan edestä, se on aivan haltioissaan kun ovi käy ja lupa pihalle myönnetään. Sisälle tultaessa olen joutunut ensimmäistä kertaa kutsumaan sitä vähän painokkaammin kun ensimmäinen toive ei ole mennyt ihan perille. Se seistä töröttää paikallaa ja katsoo epäuskoisen näköisenä "ihanko todella mennään jo sisälle? voitaisko jäädä vielä hetkeks, pliis..." Olenkin laskenut sen pihalle välillä Ritan kanssa kahdestaan ja siinä kun Rita makaa keskellä pihaa ja pitää vartiota, niin Isla mennä hönttää edes takaisin milloin frisbee, milloin puolitoista metrinen oksa suussaan.
Heti kun menen itse pihalle ja kävelen vähänkin pujottelun suuntaan se lähtee pujottelemaan jo itsestään ja jää loppuun katsomaan lentäiskö lelua. Se onkin kehittynyt noissa kepeissä aivan valtavasti taas. Ainoastaan ensimmäinen ja viimenen "sarana" on vähän linkussa, muuten koko pujottelu on jo suorana. Ollaan treenattu eri sisäänmenokulmia ja hillitömän hienosti se hakee jo joitan todella vaikeitakin kulmia. Kujan mennessä kiinni sillä meni vähän rytmi sekaisin ja haki pari väliä tasatassuin, aivan kun sillä ei olisi riittänyt potkua mennä uiden koko matkaan. Rytmi on kuitenkin siistiytynyt nyt paremmaksi ja varmaan treenatessa se hakee uimisen taas koko pujotteluksi uudestaan. Olen videoinut treenejä taas jonkun verran ja kunhan pääsen syyskuun alussa taas Tampereelle editointiohjelmien ääreen niin laitan videon verkkoon.

Rita ja Isla

Mun oli tarkoitus rakentaa pari hyppyä lisää ja tänään iskän puhelintuella sainkin pöytäsirkkelillä katkottua tarvittavan määrän puutavaraa ilman, että yksikään sormi sai osumaa! Ylitsepääsemätön ongelma tulikin sitten siinä vaiheessa kun piti ruuvata osat yhteen. Minen saanut sillä akkuporakoneella aikaseks muuta kun sileäksi kynnetyn ruuvin kannan, joka ei liiku eteen eikä taakse. Eli siivekkeiden kokoaminen, ja sitä myöden myös ohjauskuviaharjoitukset, siirtynee aikasintaan torstaille, jolloin iskä tulee takaisin kotiin.
Sillä aikaa treenataan siispä lisää keppejä ja naksutellaan.
Eve antoi loman ajaksi kotiläksyjä, kun jäädää tokotreeneistä paitsi. Tarkoituksena oli opettaa Isla kiertämään minut takaperin, joka tuntui aluksi tosi vaikealta, koska ollaan Islan kanssa peruutusta harjoiteltu niin perin pohjin, että sehän sinkoaa aina musta poispäin kun peruuttaa. Jollain ihme taikuudella se sitten lähtikin kaartamaan (NAKS!) mun selän taakse kun käskin peruuttaa sen ollessa perusasennossa. Se hiffas jomman oikeastaan heti ja temppu muokkautui sellaiseksi, että se ikään kuin peruuttaa mua karkuun kun käännyn itse paikallani ympäri. Koko homman opettamiseen meni aikaa maksimissaan 10 minuuttia! Olin ihan äimänä, että voiko tää todella olla näin helppoa?! Tässä minivideo tempusta.

Rantaan!

Fridahan tuli maalle jo aikaisemmin ja se on todella nauttinut huomionkeskipisteenä olemisesta. Tuon laiskempaa koiraa en ole kuuna päivänä nähnyt! Arvatkaapa vaan mikä tuo möykky on tyynyjen edessä:

Sehän on tosiaan Frida, joka eräänä aamuna makasi Hannan sängyssä ja kun oli aika pedata peti niin Frida ei jaksanut siirtyä. Siellä se veti päikkäreitä tyytyväisenä pitkät pätkät.
Fanni on ollut myös aika päiväunihakuinen, kun sillä alkoi viikonloppuna juoksut, joten on ollut selvästi vähän vaikean oloinen. Kunhan tärpit alkaa niin tulee taas lisää virtaa ja Unna ja Frida ei saa hetken rauhaa kun Miss Horny toivoisi leikkikaveria. Unna saa vihdoin leikkikaverin kun kukaan ei ole oikein lähtenyt sen leikkiin viime päivinä.

Unnan kanssa käytiin eilen veriarvokontrollissa, jonka tulokset saatiin tänään. Punasoluarvo, joka oli kaikista hälyyttävin vielä ensimmäisessäkin kontrollissa oli nyt noussut ihan hyviin lukemiin ja hemoglobiini oli jopa yli viitearvon eli sinänsä näytti hyvältä. Mutta antibioottikuurin loppumisen jälkeen leukkarit oli nousseet, joten jonkin sortin tulehdus on päällä. En saanut meidän omaan lääkäriin enää tänään yhteyttä, joten en osaa oikein sanoa mistä moinen voi johtua. Karstusen eläinlääkärin mukaan voi johtua esim. verensiirrosta. Uusi, eri antibioottikuuri aloitettiin saman tien ja toivotaan tietenkin, että tulehdus hoituu tällä. Eli vielä ainakin kolmas veriarvokontrolli on tulossa kuurin jälkeen, kahden viikon päästä. Silloin päästään jo Tampereelle omalle lääkärille.