Sunnuntaina olis lähtö kohti Itävältaa. Matkalaukku odottaa vielä koskemattomana sisältöään - jotenkin on ollut vaikea tarttua mihinkään. Kyllä se reissufiilis onneksi tulee viimestään Hki-Vantaan kentällä.
Pienet lähti torstaina Karstulaan "mummulaan", jossa saavat painattaa 2,5 viikkoa pää viidentenä jalkana. Mikäs siellä maalla ollessa. Pitäkää hauskaa, älkääkä kiusatko Ritaa!

1240589483_img-d41d8cd98f00b204e9800998e


Isla on suurimman osan ajasta Henkan kanssa täällä Tampereella, koska Rita ei ole vielä ihan päättänyt tykkäiskö se Islasta vai ei.
En tiiä, ahdistaako mua enemmän se, että joudun eroon koirista vai koirat joutuu eroon musta. :D Oon henkisesti varautunut siihen, että täällä on kotiin tullessa yks sängyssä nukkuva, hihnassa vetävä ja vessanpöntöstä juova pörrö! Näillä opeilla Henkka on luvannut Islasta huolta pitää.
Ei vaan, meillä on vielä pienet sulkeiset ennen kun lähden ja H saa prepattavaa kirjallisista ohjeista. Eihän koira mene kahdessa viikossa pihalla, eihän?

Haettiin keskiviikkona Islalle herkkuja, jotta sillä olisi täällä tekemistä poissaollessani. Matkalla törmättiin varsinaiseen pentutapaamiseen, kun puistoon sattui samaan aikaan reilu 4 kk espanjanvesikoira ja 5 kk hollanninpaimenkoira. Isla oli tietysti ihan onnesta soikeana, kun sai leikkiä kunnolla, eikä tarvinnut varoa vastustajan pientä kokoa.
Tänään pörrö on ollut ihan masentunut, kun onkin yllättäen talon ainoa koira. Käytiin Hannan ja koirien kanssa Kaupissa lenkillä, Nuka ja Bea arvostaa kerta kerralta Islan seuraa enemmän. Isla yritti tuttuun tapaansa jallittaa pieniä, mutta Nuka on onneksi sen verran tomera, ettei sen kanssa kannata pelleillä.

1240589984_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Isla on kasvanut taas kovin. Tai painoa ei ole tullut viikossa oikein nimeksikään, mutta säkä oli venähtänyt taas reilu sentin. Säkä siis tällä hetkellä jo lähemmäs 43 cm, painoa reilu 9 kg. On se kyllä hurjan hauska koira. Se tuntuu oppivan juttuja ihan törkeä nopeasti ja vähän silleen vaivihkaa. Aina kun aloitan sen kanssa jotain uutta niin oon ihan epätoivoinen, kuinka se ei tunnu hoksaavan millään. Sitten yhtäkkiä toisella tai viimestään kolmannella kerralla, kun se on saanut nukkua asian kanssa, niin se vetääkin hommat kun vanha tekijä! Jaksan hämmästellä sen motivaatio joka kerta kun touhutaan eri juttujen parissa.
Ohitukset alkaa olemaan jo suhteellisen nättejä (arvatkaa voinko sanoa näin kahden viikon päästä, kun se on elänyt täällä kun sika pellossa!), pelkät ihmiset ohittuu paremmin kuin koiralliset ohikulkijat.
Yhdet keppitreenit täytyy vielä vetää huomenna ennen pitkää taukoa. Uusia naksujuttuja ei ole viime aikoina tullut kuin muutama, täytyy keksiä taas jotain uutta ja kivaa (ja toki myös hyödyllistä) kunhan kotiudun. Meidän uusin "nenä!" (=kosketa kirsulla nenää) on muuten oikein hyödyllisyyden huipentuma! :D

Oikein hyvää vappua kaikille tänne kotoisaan Suomeen! Meillä on vappuaaton ohjelmassa Suomen vuoro pitää national evening, joten yritetään pitää siellä Alpeillakin yllä suomalaista vappuperinnettä. ;)

Loppukevennykseksi vielä söpöilykuva Fridasta:

1240589878_img-d41d8cd98f00b204e9800998e