Heräsin järjettömän kauniiseen auringonpaisteeseen. Postiluukusta tipahti kauan ja hartaasti odotettu lasku Kennelliitosta. Harvoin sitä näin ponnekkaasti tuleekaan laskuja odoteltua... Nimittäin kahdeksan kuukauden odotus päättyi ja sain vihdoin laskun kennelnimestäni. Tästä lähtien on täällä Tampereella sitten Mukavan kennel, jeij! Pian penskat ovat virallisesti Mukavan Luuma ja Mukavan Neeko. Seuraavaa Mukavan pentuetta saakin odotella todennäköisesti hyvin pitkään, mutta mihinkäs tässä olisi kiire valmiissa maailmassa.

 

Agilitystä vielä muutama sananen:

Viime sunnuntaina tehtiin chihujen osalta agilityn historiaa, kun treenikaverimme Johanna ja Ilja nousivat 3-luokkaan! Ja mikä ällistyttävintä, he ovat kisanneet virallisissa vasta neljä kuukautta, joten heidän menonsa on ollut kyllä järjettömän hienoa! Onnea Johannalle ja pienelle mustalle Iljalle.

Iljan ja Johannan menoa seuranneena on itsellä aivan hirveä palo päästä kisaamaan ja ylipäätään treenaamaan. Olen asettanut Fannille ja minulle sellaisen aikataulun, että aikaisintaan toukokuussa ollaan sitten siinä kunnossa, että voidaan taas lähteä juoksemaan virallisia ratoja. Sitä ennen on vielä suuri työn sarka keinulla ja kepeillä. Kepeillä ei sinänsä ole ongelmaa, mutta verkkojen häivyttäminen pitää malttaa tehdä rauhallisesti - tällä hetkellä on kaksi väliä ilman verkkoa ja hyvin menee.

Keinu onkin ollut viime kesästä asti oikea murheen kryyni. Syytän siitä vain ja ainoastaan itseäni, kun yritin saada sen pikavauhtia kuntoon, ennen startteja ja paineistuksen alla Fanni ottikin siitä aikamoiset stressaukset. Yks ilta nukkumaan mennessä tuli kirkas ajatus siitä, kuinka lähdenkin sitä nyt purkamaan. Huomenna testaan sitä treeneissä ja jos se onnistuu, niin uskallan vasta sitten siitä julkisesti puhua.

Tässä edellisistä treeneistä pientä ratapätkää.