Unnakin pääsi treeneihin mukaan ja jestas sentään tuota oravaa! Sillä on kyllä vauhtia ja intoa kun pienessä kylässä, mutta järkeä ei oo sitten alkuunkaan. Se on kun superpallo, joka kimpoilee sinne tänne silmät kirkkaina! Kisoihin sen kanssa ei varmaan tulla koskaan pääsemään, se kun on niin pieni, että tarvis siivet selkäänsä 35 senttisten yli päästäkseen. :D
Fannin treenivuorolla otettiin kevyemmillä hypyillä (20cm) ja suoria vauhtipätkiä. Meno oli kuitenkin vähän "lukkiutuneen" oloista - Fannilla olisi ollut intoa, mutta fyysisesti oli niin paljon heikompi kuin kesällä. Ja onhan se sanomattakin selvää, että usean viikon makoilu ja toimettomuus vaikuttaa kroppaan dramaattisesti. Täytyy nyt itse vaan malttaa ottaa rauhallisesti ja pitkäjänteisesti alkaa keräämään massaa ja kuntoa takaisin, jotta viimestään ensi vuoden puolella päästäisiin taas täysipainoisesti treenaamaan ja kisaamaan. Ja ne tissitkin pitäis saada katoamaan, tiputtavat vielä rimat mennessään...
Pennuthan ovat huomenna jo viiden viikon ikäisiä ja alkavat olemaan jo ihan oikean koiran oloisia. :D Tänään keksivät sen, että herätessä jos ei ketään kuulu kurkkimaan makkarin puolelle niin töpsötellään itse olkkariin moikkaamaan muita. Sieltä ne kipittää reippaasti, hännät vispaten kun olis taas aika leikkiä.
On ne kyllä sellasia kullanmuruja, että saa nähdä kuinka käy kun se päivä koittaa, jolloin niiden pitäisi lähteä uuteen kotiin. Ihan hirvittääkin ajatella. Aika on mennyt niin älyttömän nopeasti!
Laitoin maanantaina pentueilmoituksen Kennelliittoon, joten paperitkin pitäis tulla ihan kohtuu ajoissa.
Päivällä oli vilskettä, the Dogfather työssään:
