Luuma painaa 325g (syntymäpaino 173g) ja Neeko on 240g (syntymäpaino 131g).
Yöt ovat menneet todella rauhallisesti ja päivisinkään ei tarvitse pentujen hoitamiseen puuttua lainkaan. Fanni huolehtii pennuista liikuttavan tunnollisesti - silmä kovana vahtii ja hiukan huolestuu kun pennut nostaa pois laatikosta esim. punnitukseen. Kun pennut nukkuvat, niin Fanni pyytää joskus olohuoneen puolelle seurustelemaan, mutta pitää tarkkaan huolen, ettei Frida tai Unna hiippaile omin lupine makkariin päin. Aamuisinkin nousee sängyn laitaa vasten ja pyytää kainaloimaan hetkeksi kun huomaa, että ollaan heräämässä.
Valvovan silmän alla
Leikkasin tänään nassikoiden kynnet, Fannin vinkunan säestämänä. Nuorena se on vitsa väännettävä! :D Ei vainkaan...kynnet oli jo sen verran "pitkät" ja terävät, että varmaan mukavampi tisseillekin kun ei oo piikkikynnet polkemassa maitoa.
Luuma on niin söpis kun sen ottaa laatikosta ja nuuskuttelee sitä, niin se hamuilee naamaa pitkän aikaa ja alkaa imemään huulta. Noita vois kyllä nuuskuttaa päivät pitkät! On ne niin mahdottoman ihania. <3 Vaikka odotankin innolla, että ne kasvaisivat ja alkaisivat kävelemään, niin täytyy nyt kuitenkin nauttia tästäkin vaiheesta kun ne on vielä huomaamattomia. :D
Luojan kiitos tuo Neeko on poika, koska muuten en olisi yhtään niin varma voisinko antaa sitä pois. Se on niin sympaattinen pieni jääkarhu.
Neekon naama
Luuman naama (Täsmälleen samanlainen "tuplatäplä" leuan alla kuin Fannilla)
Jokaisella vakavasti otettavalla pojalla pitää olla kunnon niska- ja hartiamakkarat!
-----------------------------------------------------
Olin sunnuntaina Helsingissä katsomassa agilityn MM-kisoja ja voi pojat, oli hienoa! Naureskelin Minnalle kun se laittoi lauantaina viestiä sieltä, että ei pysty kunnolla katsomaan kisoja kun liikutuksen kyyneleet valuu koko ajan ja kuinkas kävikään sunnuntaina itselle... Ihan mahdotonta, kun liikutuin lähes jokaisesta suorituksesta! Jotenkin se on vaan niin hieno urheilulaji seurata (ja harrastaa!), kun siinä ei voi prassailla ja kulkea leuka pystyssä, koska koirat ei voi olla mitään muuta kuin aitoja, omia itsejään. Koirat tekee sitä silkasta ilosta ja sen kyllä huomaa!
Aivan tajuttoman hienoja suorituksia etenkin maxien yksilökisassa, jota oli kyllä järjettömän hieno seurata. Hallissa oli mieletön tunnelma ja yleisö kannusti kaikkia.
Hirveä kutina tuli taas päästä radalle, mutta Fannista nyt ei vielä hetkeen siihen hommaan ole. Toivottavasti ensi vuonna mulla olis jos se Ferrari...
