1329662652_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kiekonetsintä sai perjantai-iltana uusia ulottuvuuksia, kun jääkiekon sijaan Ipe kantoi kaivamastaan lumikasasta lompakon. Pikaisella tarkastuksella ilmeni, että lompakon omistaja oli salibandyjunnu, jonka kortit kelakortista TKL:n matkakorttiin oli pussissa. Kun päästiin sisälle, niin pienellä googletuksella sain jäljitettyä henkilön ja lauantaiaamuna otin yhteyttä löytyneestä lompakosta. Kovin oli kiitollinen, että lompakko oli löytynyt. Se oli nimittäin varastettu kentän pukukopista. Älkää minua kiitelty, tuo koira sen löysi. Ipe sai lompakonomistajan perheeltä kiitokseksi lelun ja mittavat rapsutukset. Aika ihanaa, vai mitä?

Toki me pari kiekkoakin tuotiin kotiin. Kokonaissaldo tältä talvelta on jotain 30+. Jotenkin surkuhupaisaa kun näkee lumikasassa epätoivoisia jälkiä, kun luistimet jalassa ja mailalla huitoen on yritetty etsiä kaukalon yli lentänyttä kiekkoa. Kun Ipe kävelee tuollaisen paikan yli, niin se välittömästi kääntyy kannoillaan, paikallistaa kiekon ja kaivaa sen esille. Mulla on viime talvelta jotain videotakin, kun tuo kaivoi kiekon yli 50 sentin syvyisestä. Pitänee etsiä se jostain kovalevyn uumenista.
Nyt kun aktiviteetit on olleet ihan nollassa jo hyvän tovin, niin tuo easter egg hunting on Ipen mielestä entistäkin hauskempaa. Onhan se aika liikuttavaa, kuinka innoissaan koira voi olla jääkiekoista.

Kävin aamupäivällä seuraamassa Elinan koulutusta hallilla. Katselin maksit, kunnes lähdin sulattamaan varpaita kotiin. Pari aika mehukasta kohtaa oli treeniradassa ja Elinan neuvoissa oli useita ahaa-elämyksiä ihan perusasioista. Tunsin piston rinnassani, kuinka huonosti me ollaan esim. päällejuoksuja treenattu. Se menee listan kärkeen heti kun treenikentille palataan.
Lisäksi ajatukset selkiytyivät muun muassa siitä, että ohjauksia pitäisi käyttää johdonmukaisemmin tietynlaisiin tilanteisiin.
Ennen kaikkea tulin todenneeksi sen, että treenikuume on aika hirveän kova ja en malttais odottaa, että päästään taas arkeen kiinni! Ugh. Nyt lohturuokaa.