Näin kuului ystävällinen kommentti kun avauduin tämän aamuisesta naamakirjassa. Pitänee paikkaansa.
Meidän revohka nimittäin lähti tänä kauniina sunnuntaiaamuna seittemän jälkeen kohti Pirkkalan navettaa treenaamaan! Ei helkkari soikoon, tähän tää pakkanen on meidät ajanu. Kiilto silmissä tuijotellaan sääennusteita ja heti kun luvataan vähän lauhempaa niin navetta bookkaukseen. Tänään vapaata sattui olemaan sopivasti klo 8 alkaen, jotta kerkesin vielä töihin.

Fannin osalta treeni meni ihan ok. Mitä nyt mulla loppui kestävyys kun en syönyt aamupalaa ennen lähtöä, joten ei ihan jaksanut juosta niinku ennen.
Isla sen sijaan oli taas navetta-pöllyissään ja tällä kertaa vire nousi sen verran korkeaksi, että se unohti osittain korviensa olemassaolon. Yleensä tulee aika hyvin käteen, mutta nyt valui selän taakse ja tiukat käännökset venyi ei-todellakaan-tiukoiksi. Tuolla alustalla se on yhtä sutimista, joten huippunopeutta on turha odottaa.
VIDEOlla näkyy kaksi eri radanpätkää, joista toisessa jätin lelun loppusuoran taa odottamaan. Jätetty lelu kiinnosti liikaa jossain vaiheessa ja tuijotteli lelun perään pari kertaa (about niillä kohdin kun sanon kauniisti 'perkele'). Hyvin kesti pujottelun (ja mun sivuttaisirtoamisen), vaikka tiesi lelun olevan ihan just saatavilla.

Edellisessä postauksessa kehuskelin laittavani ALO-liikkeet about mallilleen ennen reissua, lukuunottamatta estehyppyä. Mutta mehän päästiinkin sitä treenaamaan aamulla navetalla. Korkealla vireellä ihan ok suorituksia. Ja erinomaisesti kesti häiriötä, kun Ria treenasi agia Minin ja Moan kanssa vieressä samaan ainaan. Vaan meinasi leuka tippua kun ajattelin ottaa vähän seuruuta ja jääviä, mutta Islapa pistikin ulinaksi! Se ei oo koskaan käynyt liian kuumana tokoillessa, mutta nyt tää agiväritteinen ympäristö oli sille ilmeisesti vähän liikaa. Loppui siihen meidän seuruut siltä erää.
VIDEO (Pahoittelen tämän kertaisten, pokkarilla kuvattujen videoiden laatua. Mun vehkeet on kansainvälistä porukkaa; järkkäri on Uudessa-Seelannissa ja videokamera Lontoossa...)

Jossei koiraharrastajan kanssa sovi yhteen järki, niin tunteet sopii sitäkin paremmin. Vai voiko olla tuntematta puhdasta iloa ja onnea, kun datailevan omistajan jalkojen juuressa on tällainen näky?